Pian ehkä sveitsiläisiäkin...

Daniel 

Pajunkissojen aika alkaa olla jo ohi ja pääsiäinen vasta tulossa!

Ihan parasta lenkkiseuraa

Kevät!!!

Vuosi kulunut ensimmäisten papereiden täytöstä 

ja tänään meillä oli ensimmäinen virallinen haastattelu Sveitsin kansalaisuusprojektissa.

Haastattelussa testattiin kielitaidon lisäksi 

politiikkaa ja selvitettiin miten olemme sopeutuneet tänne Sveitsiin;
onko meistä sveitsiläisiksi.

Hienosti meni kaikki, 

vaikka poliittinen osaamien ei ollutkaan ehkä ihan parasta, 

mutta selvittiin siitäkin.

Mahdollisesti vasta vuoden kuluttua on kantoonin haastattelu vielä 

ja jos se menee yhtä hyvin niin sen jälkeen kahdessa viikossa saamme kaksoiskansalaisuuden… 

eli vuosi tässä taas odotellaan ja sitten jutellaan uudestaan.

Haastattelu oli hauska ja leppoisa tilaisuus. 

Olimme siellä koko perhe, josta saimme heti kehuja. 

Lapset olivat reippaita ja tiesivät hienosti vastaukset tärkeisiin kysymyksiin.

Mukana oli kunnan korkeimmat päättäjät, koulujen rehtori, 

ihana Veronique-ystäväni, Saviesen poliisi,
yhteensä seitsemän henkeä.

Erikaa nauratti taas muutama hauska vastauksemme. 

Me kyllä kuulemme jatkuvasti tytöiltä kielestämme. 

Aksentti ei ole ihan samanlainen meillä kuin noille lapsilla ;)

Danielkin tervehti reippaasti ja osasi perheen pieninkin käyttäytyä koko ajan upeasti.
Danielin opettajilta tuli viesti tänään iltapäivällä, 

että hänellä alkaa huomisesta lähtien koulussa joka tiistai ja torstai ranskan tunnit. 

Menee kahtena aamuna viikossa tuntia
aikaisemmin kouluun ja opettajien kanssa opiskelee ranskaa.
Kohta puhumattomuus koulussa saattaa olla historiaa.
Kaikki kyllä sanoo, että Daniel ymmärtää ranskaa jo todella hyvin,
muttei vaan halua/uskalla sitä käyttää itse.
Toisaalta, ei Daniel juttele heti suomeksikaan vieraiden kanssa
yhtä avoimesti kuin esimerkiksi Erika ja Oliver.
Alexia on aina ollut varauksellisempi ja ensimmäisenä kouluvuotenaan
Alexiakaan ei puhunut kenellekään mitään.
Toisenakaan vuotena ei vielä opettajan kanssa,
mutta oppilaiden kanssa kyllä.
Kunnes yhtenä päivänä sitten kertoikin ranskaksi
yhden lasten kirjan sisällön täysin ulkoa ja aivan oikein ranskaksi.
Minulla on edelleen opettajan kirjoittama lappu tallessa, johon oli kirjoittanut viestin, että "tänään Alexia puhui ensimmäistä kertaa ja kokonaisen kirjan verran!"
Neidissä on aina ollut sen verran perfektionistin vikaa,
että odotti vain, että kieli on niin hyvin hallussa,
että pystyy sillä kommunikoimaan täysin ja oikein.
Erika ja Oliver kun aloittivat saman tien käyttämään jokaista oppimaansa sanaa
ja loput lisäsivät suomeksi.
Mutta kohta perheen pieninkin on kuin kala vedessä koulumaailmassakin.

Meillä Suomen kilpailukin lähenee
ja perjantaina lennämme tyttöjen kanssa Suomeen!

Odotamme jo valtavasti!

Tyttöjen kilpaohjelmat on nyt muokattu kuntoon
ja ne on luisteltu muutaman kerran läpikin. 

Erikalle tulee huomenna vielä yksi muutos 

ja sitten muutaman päivän kerkeää käydä läpi ohjelmaa ennen kilpailua.

Aika hätäseksi meni, mutta pidetään peukkuja, 

että tytöt saisivat mahdollisimman onnistuneet ohjelmat.

Jännittää kyllä tosi paljon, 

on sen verran erilaiset ohjelmat kuin normaalisti… ja muutamia riskejä kyllä, 

mutta innolla ovat lähdössä kilpailuun.

Ovat niin herttaisia, sillä kaikista eniten odottavat sitä, 

että siellä on kaikki isovanhemmat katsomossa 

ja enokin pääsee katsomaan kilpailua ensimmäistä kertaa
kuten toiset isovanhemmatkin. 

Monille uusia kokemuksia.

Koreografimme löysi viime viikolla Erikalle musiikit ensi kaudeksi.

Kumpikin ohjelmamusiikki oli juuri sitä mitä olen etsinyt,

mutten löytänyt!

Erika ihastui musiikkeihin samantien myös!

Leikkasi musiikit ihanasti ja nyt jännityksellä odotamme 

minkälaisen koreografian niihin suunnittelee!

En malta odottaa pääsiäiseen, että pääsemme työstämään niitä!!!

Mikä onkaan parempaa kuin semmoinen koreografi,

joka tuntee tytöt läpikotaisin ja

jolla on monessa suhteessa niin sama maku kuin meillä!

Ihanaan Natalieen voi vaan aina luottaa!!!

Huippu fiilis!!!

Melkein jo tiedän asutkin musiikkeihin!

Meillä on ollut tosi leppoisa viime viikko 

ja aika leppoisa viikko tämäkin kun on vain iltajäät, 

paitsi tänään kun olimme siellä haastattelussa.

Olen itse ollut viimeisten viikkojen aikana vähemmän jäällä
ja polvi oli paljon parempi. 

Viikonloppuna olin vetämässä muutamat tunnit
ja samantien polvi ärtyi taas ja turposikin vähän.

Vaeltamassa olen käynyt paljon ja tehnyt salilla jopa jalkatreeniä, 

joka ei ole vaikuttanut heikentävästi polveen, 

mutta luistelun kierto sen sijaan ei vaan sovi polvelle vieläkään. 

Onneksi nyt on kesätauko minulla, vaikka pääsiäisenä pitäisi mennä leirille valmentamaan,

mutta jos tilanne on tämä niin taidan jättää valmennukset väliin.

Fysio kuitenkin sanoi, että Erika oli kyllä paljon tunnollisempi potilas 

ja noudatti ohjeita maltillisesti, 

toisin kuin Erikan äiti ja vaikka kuinka koitin puollustella 

ja kertoa kuinka en yhtään juoksulenkkiä tai hyppyjä ole tehnyt, 

vaikka mieli niitä halajaakin, niin en saanut silti yhtään sympatiaa puolelleni… 

sanoi kyllä, että osaa vain kuvitella minkälainen rasavilli mä olen ollut lapsena, 

kun aikuisenakin pitäisi köyttää jonnekin kiinni, etten pääse liikkumaan… 

mutta ihan iloisin mielin kyllä toivotti taas seuraavalla kerralla tervetulleeksi, 

kerkesin jo miettiä, että kohta sanoo varmaan ettei hoida minua enää.

Mutta salilla olen ollut tosi paljon, siellä on kulunut taas kaikki mahdollinen vapaa-aika.

Niitä treenejä ei vaan voita mikään ja sinne on aina yhtä kiva lähteä!

Savièsen linnoilla Jere, Alexia ja Daniel

Erika

Ihanaa reipasta viikkoa kaikille!!!