maanantai 14. huhtikuuta 2014

Silver skate, Finland ja urheilumeriitti


Suomen reissukin oli ja meni
ja se oli upea!
Muutamaan päivään mahtui unohtumattomia tapahtumia
ja iloisia kokemuksia.
Ja miten paljon lyhyessä ajassa kerkesi nähdä rakkaitakin!
Kiitos vielä kaikille ihanasta lomasta!


Suomeen lensimme siis perjantaina 
ja keskesimme poiketa nopeasti Kouvolassa 
ennen siirtymistä aamujäiden jälkeen lauantaina Kuopioon.
Lauantai-iltana tytöt esiintyivät gaalassa.
Alexia ei ollut harjoitellut gaalaa kertaakaan läpi. 
Tuttu gaalaohjelma tytöille,
mutta siitä jo aikaa kun ovat sen viimeeksi luistelleet.
Erikalla oli sen verran huoli siskon osaamisesta, 
että viime hetkellä autossa hierottiin taktiikat kuntoon ;)

Juuri ennen tyttöjen esiintymistä gaalassa luisteli yksin venäläinen tyttö.
Erika katseli tyttöä ja huokasi,
kuinka onnekas tuo tyttö oli
kun sai luistella yksin, 
eikä tarvinut jännittää muistaako sisko mitä pitää tehdä :D



Sunnuntaina kamppailtiin kova kamppailu sitten kauden viimeisillä kisajäillä
ja tytöt luistelivat ihan kivasti.
Alexia oli vuorossa ensimmäisenä meidän tytöistä
ja jännitti hurjasti kyllä omaa ohjelmaansa,
vaikkei sitä kyllä näyttänytkään. 
Ohjelman hypyt,
joita oli huomattavasti enemmän kuin hänellä normaalisti.
Mukana oli kolme erilaista kaksoishyppyä,
jotka onnistuessaan hyppää kyllä upeasti,
mutta ovat vielä aika epävarmoja ohjelmassa.
Kilpailussa hyppi kuitenkin kauniisti hypyt,
mutta sen verran niitä taisi jännittää,
että ohjelman esitys jäikin sitten vähän vaisuksi ja piruetit,
jotka ovat Alexian vahvuus, olivat tänään heikompia.
Hienosti kuitenkin suoriutui ohjelmasta
ja sijoittui kahdenkymmenen tytön joukosta kymmeneksi. 
Tuossa kovassa sarjassa se oli upea sijoitus kyllä.
Alexian ohjelmassa oli myös yksi virhe, sillä toisen vaakaliu`un liuku nosturina, eli otteen kanssa ja sitä ei laskettu, joten menetti kaatumisen verran siinä sitten pisteistä.
Tuo virhe ei kuitenkaan olisi nostanut Alexiaa kuin yhden sijan ylemmäksi,
mutta Erikalla olisi ollut sama virhe,
jollei Pia olisi korjannut sitä nopeasti ennen Erikan ohjelmaa.
Meillä ei tuollaisia sääntöjä täällä olekaan.
Alexia oli itse hiukan pettynyt ohjelmaansa, mutta samalla kuitenkin onnellinen,
että sijoittui lopulta ihan kivasti erittäin heikkojen komponenttipisteidenkin jälkeen ;)
Erika luisteli upeasti, mutta sortui hänkin virheisiin.
Hyppy-yhdistelmät menivät kumpikin penkin alle.
Kaikesta huolimatta Erika oli viides.
Neiti itse oli erittäin pettynyt,
mutta nopeasti onneksi pettymys vaihtui uuteen uskoon ja tarmoon,
jolla lähdetään innoissaan kohti ensi kautta :)












Oli kyllä upea kilpailu ja mahtavaa olla Suomessa.
Oli myös kiva huomata,
että taso on aika samaa luokkaa kuin meillä Sveitsissä.
Onnistuessaan olisi Erikakin kisannut voitosta,
mutta Alexialla on siihen vielä työmaata.
Ensi kautenahan Alexia nousee tähän vastaavaan sarjaan Sveitsissäkin
ja neiti itse tajusi miten tärkeää on työskennellä kaikella osa-alueella puhtaasti ja huolellisesti.

Tosi kiva kokemus siis ja minäkin selvisin ihan kivasti kaikesta,
vaikka ilomielein palautinkin valmennusvastuun heti keskiviikkona tyttöjen omille valmentajille ;)
Ihana suomen valmentajamme oli iso tuki ja turva
ja olipa ihana nähdä taas, kuten kaikkia muitakin ihania!!! 
Ja mitkä ihanat kannustusjoukot tytöillä olikaan!!!!
Kiitos vielä kaikille, ette tiedäkään miten paljon se merkitsi tytöille!

Kilpailun jälkeen oli vielä muutama ilta Suomi-lomaa jäljellä.
Tytöt pääsivät mamman liikkeeseen taas apulaisiksi,
jota rakastavat ja odottavat aina valtavasti.



 Facebookin kysely Cheekin keikkalipuistakin tuotti tulosta 
ja semmoiset löytyi. 
Kiitos vielä aivan ihanalle Tiinalle!
Tuollaisia avuliaita ja isosydämisiä ihmisiä tuntuu nykypäivänä olevan harvassa.
Tyttöjen unelmien täyttymys. 
Keikka oli upea!
Kyllä me olimme niin haltioissamme jokainen!
äiti ehkä kuitenkin eniten ;)


Huikea loma taas Suomessa!
Ja ihana kesällä palata sinne koko perheen voimin!
Me kun nautimme Suomen lomasta,
oli perheen pojillakin mielekàstä puuhaa isin kanssa.




Kotiin palasimme myös iloisin mielin.
Ja lentomatka meni upeasti,
saimme ihanan Helskeen perheen seuraksemme
ja noin nopeaa ja mukavaa matkaa ei ole ollut aikoihin!
Lentokentällä virkailija tuli sanomaan tytöille, 
että he saivat erityismaininnan iloisesta käytöksestä ja ihanasta naurusta :)
Tytötkin nauttivat, kaikki viisi!


Kentällä oli valtavasti tuttuja. 
Sattumalta tapasin muutaman vanhan koulukaverin 
ja reipas Veerakin oli palannut juuri äitiyslomalta töihin.
Olipas upea nähdä kaikkia heitä!
Linda oli myös samaan aikaan lentämàssä Lontooseen! 
Kummin tapaaminen kentällä oli tietenkin Alexialle iso juttu!


Me palasimme tyhjään kotiin, 
kun Jere oli lähtenyt jo muutama päivä ennen meitä liki kahden viikon työreissulle,
jossa on edelleen,
eikä saatu viettää koko perheen kanssa aikaa ensinkään yhdessä. 
Onneksi pojat saimme luoksemme.
Heillä oli ollut ihanat kaksi päivää Marjan ja Elinan ihanassa hoidossa.
Jokaisella oli paljon kerrottavaa ja kuulumisia on vaihdeltu vielä näin viikonkin jälkeen.


Sunnuntaina juhlimme Savièsen teatterilla Erikalle myönnettyä urheilumeriittiä.
Ja jopas oli upeasti järjestetty juhla!
Erika sai kunnalta rahapalkinnon ja hienon diplomin.
Kunta tarjosi syötävää ja juotavaa ja vieraita sai kutsua 10 henkeä. Meidän perheen lisäksi Erikaa juhlisti seuramme puheenjohtaja perheineen.







Kausi on Erikalla pulkassa 
ja tällä viikolla hän alkaa työstämään uuttaa ohjelmaansa.
Alexialla on vielä kaksi testiä lauantaina 
ja sitten saa pienempikin neiti unohtaa kilpailu- ja testistressin 
ja keskittyä uusien taitojen oppimineen 
ja leireillä koko pääsiäisloman Verbierissä kivassa porukassa.

Keskiviikkona saadaan Suomesta vieraitakin 
ja pääsemme pääsiäisen viettoon kun Jerekin palaa kotiin!

Ainiin, 
viimeinen lääkärikontrollikin oli minulla tänään 
ja polvi on parantunut hienosti! 
Ei leikkausta! 
Mutta vielä 10 fysiokäyntiä vaatii ja sitten toivottavasti olen taas täysin kunnossa.
Polvi on ollut tosi hyvä ja olen vaeltanut ja tehnyt aika tiukkoja jalkatreenejäkin jo. 
Fysioterapeutti kyllä huokailee edelleen mun suorituksille ja koittaa hiukan toppuutella, 
mutta urheilulääkäri sanoi, 
että anna mennä vaan jos et paikallasi pysy. 
Polvi kun on parantunut näinkin hyvin, hitaasti, 
mutta varmasti niin kyllä se jatkossakin mun rehkimiset kestää. 
Juoksulupaa ei vielä herunut, mutta muuten saan jatkaa näin.
Onnellinen olo!

Ihania kevätpäiviä kaikille!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti