lauantai 15. maaliskuuta 2014

Lehtijuttuja

Viikko on vierähtänyt taas vauhdilla.
Minä olen löytänyt uuden harrastuksenkin tai sanotaanko,
että sama vanha harrastus, mutta paikka on vaihtunut.
Kotisalilla on tullut kaikki nämä vuodet rehkittyä,
vaikkakin eniten siellä on tullut käytettyä juoksumattoa,
jota ei nyt ole saanut liian pitkään aikaan käyttää ja jotenkin salilla käyntikin on takkuillut,
vaikka kahvakuulia olenkin koittanut heilutella.
Luistimilla olen ollut päivittäin,
mutta kun kausi on pian pulkassa niin jotakin uutta oli keksittävä,
joka sopisi polven tilanteeseen.
Onneksi ihana Elina houkutteli mukaansa Sioniin salille
ja nyt ollaan siellä päivittäin käyty,
niin yhdessä kuin erikseen.
Ja vitsit miten kivaa on ollut.
Tutustuin Milon-treeniinkin,
jossa laitteet ohjelmoidaan minun kortille sopivaksi ja circuit-tyyppisesti kierretään laitteita.



Se on ihanan rentouttavaa ja sitä voi rauhassa tehdä ilman sen suurempia ajatuksia.
Toimii hyvin alkulämmittelynä tai loppuveryttelynä salitreeniin ja tuo kivaa vaihtelua.
Hyvää musiikkia, ihanaa seuraa ja kovaa treeniä. Huippua!
Ehkäpä mä olen löytänyt juoksun tilalle pysyvästi jotakin uutta ;)
Katsotaan!
Eikä olisi ollenkaan pahitteeksi,
vaikka juoksukilometrit jatkossa jäisivätkin vähän vähäisemmille.
Ikää kun tulee lisää niin tuskin nämä polvivaivat ainakaan
tästä helpottavat liian kovilla viikkokilometreillä…
siitä kun on varoiteltu aina ja en ole koskaan uskonut,
mutten kyllä tälläisiä kipujaksoja enää halua kokea
ja on ollut ihanaa kun polvi ei ole nyt viikkoon turvonnut ensinkään
ja taipuukin jo aika normaalisti.
Alkaa näkyä valoa tunnelin päässä tämän neljän kuuakuden tuskan jälkeen!
Silti salilla toki vältän polvea rasittavia laitteita
tai työskentelen vain toisella jalalla,
joka onkin pian todella hyvässä kunnossa toiseen verrattuna :D
Fysiossa on päästy myös eteenpäin ja toivon todella,
että ensi kuun lääkärikontrolli toisi hyviä uutisia
ja saisin pian aloitella normaalin elämän polven osalta
eikä ainakaan mitään leikkausta tarvitsisi tehdä!

Tällä viikolla oli kahden päivän sisällä kolme lehtijuttua Erikasta.
Yhdessä jutussa pikkusiskokin mukana ;)


Keskiviikkoaamuna herättiin naapuriin viestiin,
kun laittoi kuvan päivän lehtijutusta,
jossa kerrottiin Erikan voittaneen grand prix
ja nousevan kilpailemaan Sveitsin parhaan luistelijan tittelistä.
Toinen naapuri tuli kertomaan,
että lehdessä on tytöistä sivun kokoinen artikkeli kuvineen kaikkineen.
Perjantaina oli vielä juttu Sierren lehdessä Erikasta kuvan kanssa.




Kylläpä nyt on ollut salaman räiskelttä ja juttuja :) hassua!
Ja heti se poiki lisää hyvää,
sillä jouduin anomaan tytöille kolmen päivän vapaan koulusta ensi kuulle,
kun lähdemme kilpailumatkalle Suomeen.
Normaalisti täällä kolmen päivän vapaat ovat lähes mahdottomia saada
ja jännitinkin kovasti miten loma-anomuksen käy.
(taitaa olla niin, että kolme päivää vuosittain on mahdollista anoa lomaa,
ja meillä se on täyttynyt jo kisapäivien vuoksi)
Rehtori oli kuitenkin tullut samana päivänä heti Erikan luokse luokkaan
ja sanonut Erikan opettajalle, että tälle mestarille annamme koululta täyden tuen
ja hän saa tottakai lähteä kilpailemaan Suomeen.
Ja tuo on paljon tuo, ei ollenkaan normaalia täällä.
Tiedän muutaman tytön, jotka ovat kilpailleet korkealla tasolla
eikä koulu ole tukenut heitä ensinkään eikä myöntäneet lomaa edes yhden päivän kilpailuihin.
Onneksi meillä on Savièsessa huippu rehtori!

Tytöt saivat siis kilpailukutsun Suomesta alkuviikosta,
Kuopion kansainväliseen kilpailuun.
Pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin lähteä matkaan.
Varattiin lennot, katsottiin kilpasarjat
ja nyt odotellaan kolmen viikon kuluttua olevaa kilpailua. Kisakausi ei siis vielä olekaan pulkassa ;)
Laitoin kutsun heti illalla Davidelle, että onko hänellä mitään vastaan,
jos menemme Kuopioon ja kerkeääkö muokata ohjelmat sinne sopiviksi.
David soitti innoissaan heti,
että ilman muuta saadaan mennä.
Katsoi kisasajatkin vielä ja soitti hetken kuluttua uudestaan.
Mamma ja pappakin innostuivat niin kovin asiasta,
että mamma jo alkoi suunnilleen suunnittelemaan aikatauluja ja tuuraajaa itselleen.
Samoin nonna ja Vicce sanoi matkustavansa paikalle kannustamaan tyttöjä.
Jarnokin soitteli, että ottaa vapaata ja tulevat katsomaan kisaa myös,
samoin moni ihana ystävä.
On varmasti tytöille upea kokemus lähteä sinne kisaamaan.
Eniten tytöt odottavat juuri sitä,
että kerrankin heilläkin on kasapäin kannustajia,
sukulaisia katsomossa!
Sellaista he eivät ole kokeneet ja haikeina aina katselee muiden sukulaislaumoja
 ja kannustusta kisoissa,
vaikka meilläkin oma seura ihanasti ja täkäläiset ystävät tsemppaavat mukana,
mutta onhan se toki eri asia se.
Näinkin upean kauden päätteeksi siis upea lopetus kaudelle lähteä Suomeen!

Tänään meillä oli treeneissä yksi maan pätevimpiä teknisiä spesialistejä tarkistamassa Erikan testiohjelman ja samalla hän katsoi läpi elementit Suomen kisasarjaan.
Hän oli kauhuissaan miten paljon elementtejä,
eli hyppyjä , piruettejä, askelsarjaa, liukuja jne pitää sisällyttää 2,5 minuutin ohjelmaan.
Ohjelman tulkinnalle ei jää juurikaan aikaa kun suoritetaan vaan elementtejä toisen perään. Pahoittelikin, ettei tyttöjen vahvuus esiintyjinä pääse kyllä Suomessa oikeuksiinsa
kun on noin paljon kaikkea sisällä ohjelmassa,
mutta muuten oli erityisen mielissään,
että tytöt lähtevät kokeilemaan kilpailua Suomessa.
Pieni ongelma vaan on,
että David lähtee kiertueelle yhden jäämusikaalin vuoksi kuukaudeksi
heti Erikan ensi viikon testeistä.
Meillä on vain Rijana täällä ja jääkin menee kiinni,
joten treenimatkat pidentyvät rutkasti
ja Rijanan pitää nyt keretä sitten muokata ohjelmat kuntoon…
Toivottavasti se ei ole ongelma.
Onneksi ihana suomen valmentajamme on luvannut myös auttaa
ja varmasti sieltäkin saadaan siis hyviä vinkkejä ja tarkistusta,
että kaikki on kunnossa.

Saattavat tytöt,
varsinkin Alexia,
kilpailla kyllä sen verran kovassa sarjassa,
että pidetään peukkuja,
etteivät ihan häntäpaikoista kisaa ;)
Vaikkei se sijoitus olekaan tärkeä niin kiva olisi,
ettei ihan viimeisiksi jää.
Ovat siis samassa sarjassa ja Alexiakin tuolla vaativammassa sarjassa jo,
koska halusimme ISU-arvioinnin eikä mitään tähtiarviointia.
Helpompi sitten ymmärtää arvioitavia elementtejä ja vertailla vähän tänne.
Täällä ISU-arvioinnilla kilpaillaan pienestä pitäen,
Suomessa vasta myöhemmässä vaiheessa.

Mutta 6.4 siis kilpaillaan Kuopiossa ja toivotaan,
että saadaan kivasti läheisiä yleisöön!

Nyt jatketaan ihanan leppoisaa viikonloppua!

Erika on kaverisynttäreillä uimahallissa,
muutkin lapset olivat pulikoimassa Jeren kanssa iltapäivän
ja nyt leikkivät ulkona ilman mitään kiirettä minnekään!
Sauna lämpiää ja koko ilta edessä.
Ulkona on keväisen lämmintä ja valoisaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti