Kaksi vuotta sitten avasin tämän sivun, mutta jotenkin hyvien valokuvien puutteen vuoksi en sitten koskaan päässyt etusivua pidemmälle. ja unohtui koko blogi kaikessa hulinassa. Mutta jospa nyt!
Lupailin ystävilleni ja sukulaisille Suomeen, että jatkan taas kirjoitteluani, jota tein ahkerasti tyttöjen vauva-aikana, mutta mikä sitten jäi ajan kuluessa. Nyt alkaa jälleen uusi blogiaika täältä Sveitsin Alppien katveesta. Pääsevät halukkaat osalliseksi meidänkin elämäämme.
Kesä alkaa olla ihanalla mallilla ja ulkona on kauniin värikästä ja aurinkoista. Sadetta riittikin yllättävän paljon keväällä ja tuntui, ettei kesä saavukaan. Mutta nyt on ollut taas ihanat ja lämpimät kesäsäät, sadekin on lämmintä kesäsadetta, jos sataa. Paljaat varpaat, pitkät juoksulenkit, ihanat vaellukset koko perheen voimin, mekot, shortsit, jäätelö ja aurinkorasvan ja vasta-ajetun ruohon tuoksu=kesä!
Kesäloman alkuun koululaisilla on vielä lähes kuukauden matka, mutta viikottaiset pyhäpäivät ja luokkaretket nopeuttavat viikkoja ja pian mekin pääsemme siirtymään kesälaitumille. Talven jokapäiväiset taitoluistelutreenit ovat olleet tauolla. Minä olen vetänyt vain kahdet hyppytreenit viikossa ja tytöt ovat treenanneet myös kahdesti ohjatusti, jonka lisäksi ovat tehneet omatoimisia muutaman kerran viikossa.
Leppoisaa vaihtelua vauhdikkaaseen kisakauteen, vaikka tytöt kaipaavat jo kovasti taas jäälle. Onneksi hallit aukesivat viikonloppuna ja keskiviikkona tytöt pääsevät sitten ensi kertaa taas reilun kuukauden tauon jälkeen kurvailemaan luistimilla. Kesällä leireillään Suomessa ja Suomi-loman jälkeen meillä alkaakin sitten tehojaksot jälleen ennen uutta kisakautta. Mielenkiinnolla odottelemme uutta kilpakautta.
Nyt on ollut ihan kivakin harrastaa kaikenlaista muuta urheilua ja unohtaa luistelut hetkeksi, vaikka tytöille tuo unohdus on ollut vähän vaikeaa. Näkevät unia luisteluista, piirtelevät ja maalaavat luistelijoiden kuvia, etsivät tietoa luistelusta ja haaveilevat vaikeimmista hypyistä. Jokaisena iltana täällä soi kummankin tytön kilpamusiikit ja esitellään ohjelmia ja keksitään uusia koreografioita. Intoa noilta kahdelta ei kyllä puutu ;) Uudet luistimetkin houkuttelevat harjoittelemaan ja testaamaan miten hypyt ja piruetit kulkevat ja kuinka monta uutta rakkulaa kerkeääkään taas ilmestyä jalkoihin...
Danielin sopivan kokoinen treenipaitakin saapui viime viikolla postissa ja pienet jääkiekkohousut kävimme yhdessä ostamassa viikonloppuna. Viime vuoden 23 numeroiset hokkarit mahtuvat vielä hyvin. Torstaina pääsemme taas yhdessä jäälle koko perhe.
Me olimme eilen koko perheen voimin jokavuotisessa Slow up-tapahtumassa, joka kiertää alhaalta kylästämme Sionista naapurikylään Sierreen mutkitellen katuja.
Matka on 38km pitkä ja kaikki lapset, Daniel mukaanlukien jaksoivat polkea uskomattoman reippaasti. Daniel taisi olla koko tapahtuman pienin koko matkan polkija ja herätti hilpeyttä polkiessaan ilman apupyöriä innolla isompien mukana.
Välillä pysähdyimme leikkipuistoon eväsretkelle ja taas matka jatkui. Minä otin haasteeksi juosta koko matkan ja mittariin kertyi hienot 40km ja aikaa kului 4h17min, vaikkei vauhti ollut hirmuinen ja välillä aina ylämäissä tuli avitettua pieniä polkijoita. Juoksu luisti helposti ja energiaa olisi riittänyt pidemmällekin matkalle.
Syksyn Lausannen marathonmatka kyllä houkuttelee kahta kauheammin. Tuollaiset koko perheen urheilutapahtumat ovat ehdottomasti parasta ajanvietettä ja rentouttavan mukavaa puuhaa.
Aurinkoista viikkoa kaikille ja ihanaa kesälomaa Suomen koululaisille. Kyllä lauantaina haikeus iski kun mietti Suomen koulujen kevätjuhlia ja suvivirttä, niin paljon ihania lapsuusmuistoja liittyy niihin päiviin!
