Nyt on Halloweenkin taas tältä vuodelta juhlistettu. Syksy alkaa kääntyä pikku hiljaa talveksi.
Erilaiset kurpitsat ovat koristaneet jokaista taloa ja iloisia hienosti pukeutuneita karkin kerääjiä juoksenteli ympäri kylää taas tänäkin vuonna.
Luistelurintamalla elämä jatkaa samaa kulkuaan ja jokapäiväiset treenit jatkuivat koko loman ajan eikä vauhti tästä ainakaan hiljene, jos valmentajaan on uskomista.
Päävalmentaja on treenauttanut tyttöjä ahkerasti ensi viikon kisoihin ja kahden viikon kuluttua järjestettäviin testeihin, jonne lähdemme yrittämään seuraavaan sarjaan nousemista. Jokainen askelsarja ja hyppy, piruettejä unohtamatta tarkistetaan suurennuslasilla ja tuomaristo on tiukka. Pitäkäähän siis peukkuja, että suoriudumme tuosta koitoksesta kunnialla.
Halloween-iltana tytöt kerkesivät tottakai karkki vai kepponen-kierrokselle naapuritaloihin ystävien kanssa ja saapuivat kotiin valtavien karkkisäkkien ja iloisten tapahtumien kanssa.
Pojilla Halloween- ilta meni kiekkotreeneissä, Jere vamentamassa ja minä katsomassa.
Koko päivän olin ollut jo omissa treeneissämme ja olisi ollut ihana pitkän päivän päätteeksi jäädä kotiin, mutta pojat niin anovasti pyysivät katsomaan, niin olihan sitä lähdettävä vielä yhdeksi tunniksi hallille tutisemaan. Mutta hauskat treenit olivat, siellä istuu aina hymy huulilla koko tunnin. Ehkäpä parasta viihdettä ;) ja jälleen kannatti lähteä.
Pojat olivat ihan innoissaan kun saivat käydä treeneissä pimeällä. Normaalisti kun on tähän asti ollut aamupäivin vain treenejä.
On mieletön rikkaus saada tutustua kahteen niin erilaiseen lajiin näin läheltä ja jakaa iloiset hetket ja kokemukset keskenään. Jääkiekkoporukka on niin eri tavalla mukana harrastuksessa kuin taitoluisteluporukka ja se yhtenäinen tunnelma on aivan erilaista joukkueurheilussa kuin yksilöurheilussa, joka nyt on sanomattakin selvää. Vaikka aina se yllättääkin kuinka varhaisessa vaiheessa kova kilpailu ja ne henkiset paineetkin jo alkavat.
Nautin omalla tavallani kummastakin, vaikka taitoluistelun julmuus ja raakuus välillä mietityttääkin ja sitä koittaa säästellä tyttöjä monelta asialta suojelemalla heitä. Kovat ajat ovat edessä vielä jos kilpailu tuosta kovenee. Onneksi se toki antaakin paljon ja kasvavathan tytöt ajan kanssa kokoajan tuohon ja ovat aina valmiimpia kohtaamaan niitä negatiivisiakin asioita, vaikka äitinä heidät niiltä toivoisikin säästävän.
Sitä en kuitenkaan opi ikinä ymmärtämään, että vanhemmat, joiden kuuluisi olla esimerkkinä lapsilleen, ovat niitä kaikista julmimpia ja ilkeimpiä selkäänpuukottajia ja juuri he usein tekevät pienten lasten mukavasta harrastuksesta henkisesti rankan harrastuksen.
Onneksi joukossa on toki niitä huomaavaisia ja kannustaviakin vanhempia ja valtaosa vielä heitä, jotka jaksavat tsempata kaikkia ja olla oikeudenmukaisia ja avoimia kaikille ja kaikelle. Valmentajana ja äitinä näitä kaikkia kohtaa lähes päivittäin ja joskus sitä on ihan poikki itsekin tuohon touhuun, vaikka niin kovin mielelläni tuota hommaa teenkin.
Tällä viikolla saimme vihdoinkin taas ihanan Montanan ulkojäänkin auki, josta olemme erityisen onnellisia. Aurinkoiset treenit alkoivat heti iloisissa tunnelmissa. Mikään ei voita Montanan treenejä ja siellä tunnelma on aina pilvissä. Tämä on talven alkua!
Tänään kävimme tyttöjen aamujään jälkeen Sierressä järjestetyssä Sveitsin jääkiekkopäivässä.
Loma on siis päätöksessään ja huomenna lapset heittävät taas reput selkään ja hyppäävät aamusta koulubussiin. Iloisin mielin kolmikko palaa reippaan loman jälkeen kouluunkin koulukavereidensa luokse, vaikka jokainen ilmoittikin, että olisi toki lomaakin vielä jatkanut ainakin yhden viikon.
Mukavan loman jälkeen itse otan mukavan arjen taas innolla ja ilolla vastaan.
Eilisestä parkkipaikkaepisodista on ehkäpä pakko myös mainita muutamalla sanalla... Jere oli poikien kanssa kiekkotreenien päätteeksi asioilla. Kävi nopeasti hakemassa kännykkään uudet kuoret yhdestä pienestä liikkeestä, jonka ikkunat ovat suoraan parkkipaikalle ja pojat saivat jäädä autoon odottelemaan siksi aikaa. Kerkesi sisälle ja kassan luokse kun eräs mies huuteli hänelle. Jere ihmetteli, että hänellekö hän huutelee ja huitoo toiselta puolelta parkkipaikkaa ja samalla tajusi, että automme oli miehen pysäyttämänä parkkipaikan toisella puolella. Nuo kaksi velikultaa olivat sitten käyttäneet jälleen tämän pienen hetken hyväkseen ja istuivat kummatkin etupenkillä ilman käsijarrua ja saaneet vaihteenkin pois, jolloin auto lähti valumaan taaksepäin. Onneksi parkkipaikka oli pieni ja suhteellisen tasainen, ei siis mikään mäkimaasto, mutta sen verran loivahkoa mäkeä, että auton sai liikkeelle. Reunakivetys olisi toki myös pysäyttänyt auton, jollei tämä ystävällinen mies olisi sitä tehnyt jo ennen sitä. Pojat istuivat autossa kuin naantalin auringot ja hehkuttivat isälleen kuinka he ajoivat ihan itse takaperin....
Mitä olenkaan sanonut veljeksistä?! Niitä ei todellakaan voi jättää HETKEKSIKAAN ilman valvomista, vaikka kuinka katselisi ikkunasta tai vaikka kuinka nopeasti suoriutuisi muutamalla kymmenellä sekuntilla asioistaan, nämä kaksi keksijää kerkeävät pienimmässäkin ajassa tehdä vaikka mitä!!!
Jouluakin on suunniteltu ja ensimmäiset joululahjatkin jo hankittu ja paketoitukin. Lapsethan ovat kerenneet jo selata jokaisen postista tulleen kuvaston läpi ja kirjoittaa jo ensimmäiset kirjeetkin joulupukille. Perheen pieninkin leikkeli eilen kuvastosta haluamansa rekat ja porakoneet irti ja liimaili paperille kertoen samalla, ettei osaa niitä kirjoittaa.
Taneli-tonttuhan vierailee meillä joulukalenterin merkeissä päivittäin koko joulukuun ajan ja häntä jo odotellaan kovasti. Viime vuoden viestit Tanelilta ovat edelleen tallessa ja aarrekartat jemmassa muistoina. Mitähän kaikkea kivaa hän keksiikään tänä vuonna...?! Vielä melkein kuukausi pitäisi jaksaa odottaa, vaikka pojat ovat nähneet hänet jo monesti kuulemma ikkunan takana...
Tämä on ehdottomasti ihaninta aikaa kun saa hössöttää oikein luvan kanssa.
Rakastan jouluvalmisteluita.
Tänä jouluna saammekin luoksemme kummatkin isovanhemmat ja sitä odottelemme tietenkin innolla. Heti joulun jälkeen vielä Danielin kummitkin lentävät luoksemme uutta vuotta vastaanottamaan, joten ihanaa hulinaa luvassa vuoden viimeisiin päiviin asti.
Ihanaa, reipasta alkavaa viikkoa kaikille!
Torstaina Linda-ihanainen lentääkin luoksemme ja laskemme täällä jo öitä innolla! Tervetuloa Linda-murunen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti