Tutut aasitkin tervehtivät iloisen äänekkäästi jokaisena aamuna. Lehmiä ja lampaita unohtamatta.
Linda saapui vihdoin meille eilen päivällä heti lounastreeniemme jälkeen, jossa hiotaan vielä viime hetkellä ohjelmia huomista kilpailua varten kuntoon. Aivan ihanaa oli saada taas Linda luoksemme.
Wendy-vahtikoirammekin oli jälleen mukana jään laidalla.
Ollaan kahdentoista täällä asutun vuoden jälkeen oikeutettuja anomaan sveitsin kansalaisuutta ja se prosessi laitettiin käyntiin vihdoin eilen. Matka on pitkä, mutta parin vuoden sisällä ehkäpä saamme kaksoiskansalaisuuden. Lapsia ajatellen tämä on hieno juttu, meille aikuisille tästä tuskin tulee olemaan mitään erityistä hyötyä missään, mutta lapsille tämä avaa ehkäpä monia ovia helpommin myöhemmissä elämänvaiheissa kuin vieraan maan kansalaisena toisessa valtiossa ja ainakin saavat elää ja asua täällä täsmälleen kuten sveitsiläiset.
Juuri eilen Erikan opettajan kanssa istuessamme saimme kuulla, kuinka Erika puhuu, lukee, kirjoittaa, leikkii ja laulaa täsmälleen kuten kaikki paikalliset. Joidenkin uusien sanojen kohdalla saattaa olla erilaisessa tilanteessa kuin paikalliset, jotka käyttävät vain ranskaa kotonaankin.
Meillä oli vanhempainvartti siis eilen kummallakin tytöllä. Ensin istuimme Jeren ja Erikan kanssa Erikan opettajan puheilla, joka kehui Erikaa kovasti. Kertoi samat asiat kuin edellisetkin opettajat; Erika on kaikkien kaveri, ottaa jokaisen avosylin vastaan ja jaksaa aina kannustaa ja tsempata kaikkia. Erika hymyilee aina ja on erittäin reipas tyttö koulussa. Ison plussan sai myös rautaisista hermoista, häntä ei pienet eikä suuremmatkaan metelit häiritse, vaan pystyy työskentelemään kovemmassakin metelissä keskittyneesti. Läksyt on aina hoidettu kunnialla ja kokeetkin suorittaa onnistuneesti. Saksassa erityisesti ymmärtää asiat muita nopeammin ja usein iloitseekin, että suomenkielestä on hyötyä valtavasti, sillä esimerkiksi kellon oppiminen saksaksi on tuottanut tuskaa muille oppilaille, sillä on aivan erilainen kuin ranskankielessä, jossa sanotaan varttia vaille ja varttia yli, kuten puolet tunnitkin aivan erilailla kuin suomessa ja saksassa. Opettaja ylistikin kahden kielen etuja juuri mm tämmöisissä asioissa. Tänä vuonna saamme siis aivan toisella tavalla tukea kaksikielisyyden kanssa kuin viime vuonna. samoin urheilullisuus lasketaan ehdottomaksi plussaksi tämän opettajan kanssa ja Erika saa koululta täyden tuen luisteluharrastukselleen, verraten viime vuotta.
Illan päätteeksi istuimme vielä Alexian ja Jeren kanssa Alexian opettajan edessä. Alexiakin on erittäin hyvä koululainen, hoitaa läksyt hienosti, pärjää kokeissa ja on kaikkien kaveri ja sosiaalinen, iloinen luonne, mutta unohtelee helposti. Tämä olikin ainut miinus mitä opettaja osasi sanoa.
Minulle itselleni on kaikista tärkeintä, että lapsilla on hyvät käytöstavat ja että osaavat huomioida muut ihmiset. On ihana huomata, että lapset ottavat toiset huomioon ja välittävät mitä heille kuuluu ja heillä on sydän paikallaan. Erika puuttuu pienimpäänkin kiusaamiseen koulussa ja on sen verran sisukas tyttö, että kävelee tarvittaessa saman tien rehtorin puheille, jos asiaan ei opettajien osalta puututa tarpeeksi. Koulussa työskennellessä, vaikka arvosat ovatkin tottakai tärkeitä, sosiaalisella puolella on iso painoarvo, että pääsevät jatkamaan eteenpäin elämässä ja kohti niitä haaveitaan, joista pitävät tiukasti jo tuon ikäisenä kiinni. Ilman niitä ei kouluarvosanoilla useinkaan ole kauhean suurta arvoa.
Toivon, että poikien kanssa saisin yhtä ylpeänä istua aina opettajien edessä kuin tyttöjen kanssa.
Illalla me tanssimme kotona balettia ja erityisesti Alexia viihdytti meitä temppuilemalla Lindan kärkitossuilla, joissa tepasteli kauniisti.
Ensimmäiset joulupiparitkin valmistuivat nopeasti!
Nukkumatti ei meinannutkaan tulla millään kun olisi ollut niin paljon kaikkia kivoja juttuja kerrottavana. Onneksi Linda on täällä vielä monen monta päivää.
Huomenna lähdemme tyttöporukalla jännittämään jälleen tyttöjen suorituksia kilpajäille. Huippu päivä tiedossa, sillä Alexia kohtaa omassa sarjassaan kanadalaisen ystävänsä ja tapaamme heidät taas muutaman kuukauden tauon jälkeen. Ikävä on ollut hirmuinen.
Kaiken lisäksi tytöt kilpailevat eri sarjoissa monen kuukauden tauon jälkeen, eikä tarvitse kisata siskoaan vasten, mikä on oikein mieleinen yllätys.
Kova kilpailu jälleen edessä, mutta iloisin mielin lähdemme jännittyneinä aamusta matkaan.
Iloista viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti