8 temperamenttista vuotta!

Lapset iloitsevat kun alarinteellemme on ilmestynyt liki 300 lammasta ja kaksi lammaskoiraa. Nyt meillä on taas muutaman päivän ajan lemmikkejä.
Lampaat ovat Erikan parhaan ystävän lampaita, joita kasvattavat teuraaksi ja lammaskoirat tuntevat jo lapset niin hyvin, etteivät edes korviaan lotkauta kuin meidän nelikko liikkuu aitauksen lähellä. Oliverhan tippuikin viime kerralla aitaukseen potkulautansa kanssa kun lampaat olivat täällä, muttei koira onneksi tehnyt mitään. Minä kun kävelen lähellekin niin kylläpäs haukkuvat enkä ole vielä onnistunut saamaan kumpaakaan koiraa puolelleni kovista jutteluista ja hyssyttelyistä huolimatta...

Alexian syntymäpäivät lähestyvät ja perjantaina meidän neiti sisupussimme täyttää 8 vuotta!

Uskomatonta, että siitä päivästä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Muistan sen kuin eilisen ja varmasti yhtä kirkkaasti loppuikäni!

Kylläpä näihin vuosiin on mahtunut paljon ihania, unohtumattomia hetkiä ja tuota sisukkuutta, siitä me emme tietäisi kyllä mitään ilman Alexiaa! Niin hyvässä kuin pahassakin olemme saaneet rikastuttaa muistojemme arkkua yhteisillä sisukkailla hetkillämme, joita tuskin unohdamme myöskään ikinä!

Kantoliinan kasvatti oli tämäkin lapsemme, huulet mutrussa matkusti aina mukana! Sitä tuhinaa ja läheisyyttä on niin ikävä!

Nämä kahdeksan upeaa vuotta ovat kyllä opettaneet paljon äitinä Alexian kanssa. Ja miten erilainen vanhempi sitä olisi esimerkiksi vain Erikan vanhempana, joka on aina ollut tasainen ja helposti käsiteltävä lapsi. Erikan kanssa kaikki asiat hoituvat ilman suurempaa dramatiikkaa ja osaa kertoa asiansa rauhallisesti ja sopeutuu muutenkin helposti uusiin ja erilaisiin tilanteisiin ja iloitsee pienistäkin asioista löytäen kaikesta aina positiivisen puolen. Alexian monessa suhteessa hyvin samanlainen kuin siskonsa, mutta vastapainoksi sitten tulta ja tappuraa löytyy kyllä kun jokin asia ei suju ensi yrittämällä tai jos ei ihan suju hänen toivomallaan tavalla. Suurin ongelma on usein se, että tavoittelee kaikessa täydellisyyttä ja on päättänyt onnistua ja jos ei sitten syystä tai toisesta siinä heti onnistukaan niin hermo ei kestä kyllä yhtään. Ennalta arvaamattomat tilanteetkin ovat aina vähän hankala juttu, kun isosisko soljuu mukana kuin kala vedessä vaikka tilanne olisi kuinka erikoinen tahansa.

Pojat ovat tuoneet tähän äitiyteen niin paljon myös lisäväriä. Ilman heitä en edes tietäisi mitä kaksi pientä sälliä voivatkaan keretä keksimään pienessäkin hetkessä. Kaksi poikaa ovat aivan eri asia kuin kaksi tyttöä. Ja vaikka tytöilläkin on ollut aina vauhtia ja päätöntä menoa, ei se ole ollut mitään verrattuna poikien menoon ja "loistaviin" ideoihin....
Maailman ihanimpia vuosia, hetkeäkään en vaihtaisi pois!

Lauantaina saadaan ystävät koolle juhlistamaan näitä kahdeksaa ihanaa vuotta tänne luoksemme! Ja hetkeä myöhemmin Alexian Linda-kummi lentää myös luoksemme, huippua!

Tämä loppuviikko menee siis syntymäpäiviä ideoiden. Kutsukortit ovat askarreltu ja lähetetty tietenkin jo, mutta muuten suunnitelmat ovat vielä toteuttamatta, vaikka hyvin jo suunniteltuina. Askartelua ja leipomista siis päivät täynnä. Ensin olin suunnitellut Halloween-juhlia vasta ensi viikon viikonlopulle, mutta meillä alkaa tiistai-iltana melkein kahden viikon syysloma, jolloin suurin osa kavereista lähtee reissuun ja siksi pidämme juhlat jo nyt oikeana ajankohtana, että ainakin läheisimmät ystävät ovat mukana juhlissa.

On luvattu ihan kivaa säätäkin joten saatetaan saada ulkokekkerit vielä järjestettyä.
Innolla siis odottelemme lauantain hulinoita.

Tiistaina olimme jäällä illalla jälleen pelkän päävalmentajan kanssa. Tiistai-iltasin treenauttaa aina koko illan vain Erikaa ja Alexiaa ja nämä ovat oikeita tehotunteja kyllä.
Tänään oli sitten normaalisti kilparyhmän treenit ja heti peään tyttöjen tanssi, jonne pääsimme lopuksi katsastamaan tulevan esityksen harjoittelu. Erika ja Alexia ovat saaneet pääroolit ja näyttävästi näyttelivät ja tanssivat kauniisti musiikkiin.

Erikan kanssa kävimme maanantaina lääkärilläkin kun valitteli vatsakipua ylävatsan kohdalta, että on vaikea hengittääkin välillä. Erikallahan on aina ollut äärettömän herkkä vatsa, joka menee sekaisin pienemmästäkin ruokamuutoksesta ja muutenkin taitaa reagoida vatsallaan. Nyt kipuilu oli noussut ylös ja tuntui hengityksessäkin. Lääkäri epäili jotakin bakteeria, joka olisi jäänyt kenties jumiin suolistoon. viikon mittaisella vatsahappolääkityksellä nyt aloitettiin seuraamaan tilannetta ja testejä otettiin myös. Ensi keskiviikkona on sitten uusi kontrolli. Lääkkeistä ei ole ollut mitään apua, joten tarkempia tutkimuksia tarvitaan. Toivottavasti syy löytyisi pian ja pääsisi vaivastaan. Kylkiluiden alla puristaa ja pienikin rasitus hengästyttää. Lääkäri pyysi nyt elämään normaalisti ja seuraamaan tarkasti mikä muuttaa kipua tai muuttaako mikään. Mitään kuumetta tai muuta oiretta ei ole.

Huomenna kaksi pienintä koululaista suuntaavat retkelle alas Sioniin koko päiväksi Knie-sirkuksen eläimiä katsomaan ja muutenkin sirkuselämään tutustumaan.

Voitte arvata miten innokkaita koululaisia on aamulla lähdössä matkaan, eväsreput on jo pakattuina ja kesäisen lämmintä säätäkin luvattuna.
Rijana antoi koko huomisen päivän vapaaksi treeneistä ja pyysi puuhata illalla perheen kesken jotakin mukavaa yhdessä ja niin me teemmekin!


Reipasta viikkoa kaikille!