lauantai 9. kesäkuuta 2012

Onnellisuus on asenne.

Tänään olen pohtinut jälleen elämää ja sen tuomaa iloa ja onnea.
Poikia silitellessä uneen ja heidän kanssaan jutellessa tajusin jälleen kuinka onnellinen olen, että saan elää perheeni kanssa juuri semmoista elämää, mistä olen aina haaveillut. Kuinka pienistä, mutta kuitenkin niin suurista, tavallisista asioista onni koostuu.
Kumpa sitä useammin oppisi pysähtymään ja katselemaan kaikessa rauhassa ympärilleen, elämään hetkessä, tässä ja nyt. Toisinaan kaiken kiireen keskellä se kaikki meinaa aina välillä unohtua.

Aamulla meillä kävi arvioitsija arvioimassa talomme. Me olemme jo vuosia pohtineet, josko ottaisi projektiksi rakentaa uuden talon, mutta aina se on jäänyt ajatuksen tasolle. Jere tosin haaveilee myös projektista kunnostaa jokin vanha talo itsellemme. Minua taas kiinnostaisi vaihteeksi aloittaa kaikki ihan alusta ja tehdä juuri semmoinen, minkä on ihan itse alusta asti suunnitellut.
Kuitenkin kun tässä katselee ympärilleen ja tajuaa mikä työ siinä kaikessa olisi, se unelma meinaa lipua aina kauemmaksi... Aina se haave tästä projektista nostaa päättään uudestaan ja uudestaan, jokaikinen kevät... näen silmissäni tilavan ja toimivan keittiön, kodinhoitohuoneen, vaatehuoneet, käytännöllisen eteisen, kuraeteisen, yhden tarvittavan lisähuoneen jne. Se olisi mielenkiintoinen projekti muutenkin ja vihdoinkin piirtämäni pohjapiirrustukset pääsisivät arkkitehdin käsiin ja voisi ehkäpä suunnitella niistä jotakin.
Arvioitsija arvioi ihan kivan hinnan talollemme ja lupaili, että tämä saataisiin menemään varmasti aika vikkelästikin. Tämän kokoisen perheen kanssa ei vaan niin vikkelästi tästä lähdetä, joten nyt olisi tarkkaan sitten mietittävä meidän seuraavaa siirtoa, jos annetaan tämä myyntiin. Toisaalta, löytäisimmekö me yhtä ihanaa sijaintia uudelle talollemme. Paljon olisi nyt asioita selvitettävänä, mutta kiva pyöritellä ja suunnitella.

Meillä on ollut muutenkin tulevaisuus pöydällä tässä muutaman kuukauden ajan. Olisi isoja päätöksiä edessä ja ajatuksen tasolla olemme myös leikitelleet ajatuksella asua Suomessa. Se ajatus tosin tuntuu jotenkin kaukaiselta ja jollakin tavalla pelottavaltakin. Olemmehan me koko aikuisikämme asuneet täällä ja lapset ovat kaikki syntyneet täällä. Suomi on aina sydämessä ja juuret siellä, mutta mitenhän me enää sopeutuisimme sinne?!
Kahden valtion välillä asuminen ja eläminen on ainaista ikävää, oltaisiinpa me sitten Suomessa tai täällä niin aina me kaivataan läheisiämme jommasta kummasta paikasta. Kumpikin maa on ihana ja rakas, ihmiset tärkeitä ja niin rakkaita. Toisaalta se ikuinen ikävä antaa voimaakin, tietää, että on jotakin niin tärkeää mitä ikävöidä ja odottaa. Elämä on loppujen lopuksi niin ihanaa. Ja onneksi tämä välimatka näiden maiden välillä on aika lyhyt ja nopeasti sitä pääsee siirtymään valtiosta toiseen.
Mutta jotenkin sydämessäni uskon, että pian alkaa uusi aikakausi, jossakin suhteessa ja se tuo varmasti tullessaan jotakin uutta ja ihanaa.

Koko päivä ei suinkaan ole kulunut pelkkiä pohdintoja tehden. Aamu alkoi tuttuun tapaan joka aamuisella juoksulenkillä muiden vielä nukkuessa. Juoksen aina aamuisin tai sitten myöhään iltaisin muiden jo nukkuessa. Rakastan rentouttavia juoksulenkkejä itsekseni, joko salillamme juoksumatolla tai sitten meidän ihanan rankoilla mäkimaastoilla. Jeren ollessa kotona lasten kanssa juoksen useimmiten ulkona, mutta jos olen yksikseni lasten kanssa on salin juoksumatto ehdoton pelastaja. Lapset osaavatkin heti herättyään kömpiä alakertaan salille ja tietää löytävänsä äidin aina sieltä. Sitten yhdessä aamupalan tekoon.

Aamutreenien jälkeen olikin sopivaa siirtyä seuraavaksi jäähallille tyttöjen treeneihin.
Hallilla oli tänään valtaosa Sveitsin maajoukkuetason luistelijoista ja tytöt saivat jälleen uutta puhtia treeneihin heitä seuratessaan.
Alexia piruettien pyörteissä. Halusi, että kuvataan, että näkee kuinka hiukset ja helma nousee ;)


Oli oikein mukava ja aurinkoinen lämmin hellepäivä, jota oli kiva paeta hetkeksi jäähallin viileyteen.
Illalla saunottiin ja käytiin vielä kotisalilla Jeren kanssa lasten leikkiessä.

Jalkapallohuumaa tv:stä ja illan kruunaa vielä hyvä leffa lasten tuhistessa jo omissa sängyissään.

Oikein ihanaa ja rentouttavaa iltaa kaikille!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti