sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Trophée Romand, Lausanne 2013

Jännityksen täyteinen viikonloppu takana!
Mielettömiä hetkiä, onnistumisista pieniin pettymyksiin ja taas onnistumisiin.
Tytöt kilpailivat Lausannessa kansainvälisessä Trophée Romand-kilpailussa koko viikonlopun. 
Odotimme kilpailua kovasti ja oli ilo huomata, että joukosta löytyy niin suomalaisia kuin ranskalaisiakin. Mukavaa vaihtelua tuttujen nimien joukkoon, vaikka Erikan kilpasarjan vaihtuminen kahta sarjaa ylemmäs takasikin jo sveitsiläistenkin joukossa paljon uusia nimiä ja kovaa kilpailua.

Lauantaina Alexia aloitti oman sarjansa, jossa oli huima taso.



18 luistelijaa sarjassa ja toinen toistaan upeampia ohjelmia, jokainen tyttö luisteli kauniisti ja ihan jokainen antoi huiman vastuksen itsestään.
Alexia luisteli kauniin ohjelman, josta suoriutui hienosti, vaikka sortuikin pieniin kauneusvirheisiin ja viimeisen hyppynsä kaatuikin.
Sijoittui kuitenkin hienosti viidenneksi, mutta oli hienoa huomata, että onnistuessaan olisi kovassa sarjassa kiinni voitossakin!

Seurastamme oli mukana kilpailemassa Maxime ja Denise myös, Maxime sijoittui hienosti toiseksi ja denise Alexian sarjassa 15.




Sunnuntaina oli Erikan vuoro ja Erika luisteli heti toisena




 ja keräsi lähes puhtaalla ohjelmallaan hienot pisteet, joita kukaan ei sitten koko sarjassa onnistunutkaan pesemään.
Viimeinen kuuden luistelijan ryhmä oli niin kova, että kämmenet hikosivat heidän suorituksiaan katsoessa. Joukossa oli ranskankielisen Sveitsin hallitseva mestari mahtavalla ohjelmallaan, mutta edes hän ei päihittänyt meidän neitiä. Enpä olisi ihan heti uskonut, että Erika todellakin kipuaa korkeimmalle pallille tänään, mutta niin vain meidän neiti yllättäjä yllätti tänäänkin!



Valmentajat olivat niin ylpeitä ja neiti itse niin onnellinen, että hymy korvissa kulki pitkin hallia.
Palkintojen jaossa soitettiin Sveitsin hymni, ja naureskellen vaadittiin Finlandia-hymniä, mutta me edustamme täällä Sveitsiä ja siihen oli tyydyttävä. Erika kyllä itse komppasi kisajärjestäjiä, ettei edes osaisi laulaa mukana Finlandia-hymniä, joten pidetään vaan Sveitsin laulu.


Erikan paras ystävä Lisa, 


joka on kilpaillut jo vuosia korkeammalla tasolla, kilpailee nyt Erikan kanssa samassa sarjassa ja sijoittui kuudenneksi. Hieman jännitti ystävysten välinen reaktio, mutta hienosti Lisa nieli pettymyksensä, antoi pusun ja onnitteli parasta ystäväänsä ja heidän leikit ja yhteinen aika kului vanhaan tuttuun tapaan tänäänkin.
Kasvattavia kokemuksia nämä aina kaikille!

Ja minä, maratoonille niin hyvin valmistautunut linkuttaja... Polvi on vihotellut reilun viikon verran ja menee levosta huolimatta huonompaan suuntaan ja siitä olen hiukan huolissani kun haittaa tätä maratontreeniä. Kahden viikon kuluttua pitäisi juosta ja polvi olisi saatava kuntoon.
Tässä on nyt viime viikkojen aikana mennyt muutamien vaivojen takia treenipäiviä hukkaan ja se hyvä, lupaava kunto katoaa pikku hiljaa ja pelkään ettei tavoiteaikaan päästä tällä menolla, mikäli pystyn ensinkään juoksemaan. Toivottavasti nyt pääsisi kuitenkin juoksemaan.
Olen odottanut urakkaa niin malttamattomana jo pidemmän aikaa!

Firman sivutkin alkavat olla pian toimintakunnossa.
Testitilauksia on tehty ja pian pitäisi saada sivut vihdoinkin auki! Jihuu!!!

Pojilla oli perjantaina koulukuva ja sitä varten ostattivat minulla uudet nahkatakit itselleen.
Olivat sitä mieltä, että täytyisi olla yhtä cool kuin Cheek.
Naurattaa miten hekin ovat tarkkoja ja pistävät kaiken merkille.
Samalla reissulla löytyy Cheek-aurinkolasitkin ja kaksi onnellista pikkupoikaa reteinä kävelivät keskustassa nahkatakeissaan.
Aamulla kun Oliver oli lähdössä kuvaan, neuvoin häntä katsomaan peilistä sitten ennen kuvaa, että hiukset on edelleen pystyssä. Oliver vastasi, että "kyllä sä äiti näet sitten kuvasta, onko ne vielä pystyssä vai ei". Ihan kuten näin viime vuonnakin ;) Näinhän se on, mitä sitä turhaan asiaa murehtimaan :D

Poikien kiekkoilutkin ovat taas täydessä vauhdissa ja kaksi innokasta kiekkoilijaa treenaa taas kahdesta viikossa. Kauden ensimmäisistä treeneistä palasi pienempi ukko silmät loistaen, kun sai vihdoinkin mailankin mukaan treeneihin. Ihmetteli kyllä kovaan ääneen kun ei mitalleja jaettu!
Oliver sai tämän kauden valmentajakseen taas idolinsa Alexin ja hymy ei hyydy kun saa Alexin kanssa kiekkoilla! Välillä käy Jeren valmentaman joukkueen puolella näyttämässä miten hiki on.
Liikunnan iloa ja onnea!

Nyt koitan saada pirteät neidit nukkumaan. Ovat koko illan pyörälenkin päätteeksi tanssineet olohuoneessa ja esittäneet erilaisia koreografioita.
Onneksi huomenna pääsevat taas jäälle! Alamme muokata ohjelmia uuteen uskoon kohti seuraavaa kilpailua, kummankin tytön ohjelmat pitenevät taas puolella minuutilla. Eilenkin kurvasimme suoraan Alexian kisan jälkeen Verbierii luistelemaan Antoinen kanssa ja vaikka treeni oli tarkoitettu tämän päivän kilpailijoille, Erikalle ja Lisalle, niin pikkuneiti viiletti tuhatta ja sataa 1,5 tuntia mukana ja teki elämänsä treenin. Virtaa ei noista töppösistä puutu!


Ihanaa alkavaa viikkoa. Itse suuntaan huomenna urheilulääkärin vastaanotolle ja pitäkää peukkuja, että saa polveni kuntoon ja pääsen taas treenaamaan ja 27. päivä juoksemaan maratonini!!!!

Niin ja ihanalle kummitätsylleni iso halaus ja suukkoja toipumiseen <3
Olet mielessämme!!!




7 kommenttia:

  1. Mahtava suoritus molemmilta tytöiltä. Mihin tämä aika vaan menee, kun vastahan Erikakin oli 2-vuotias ja teki kuperkeikkoja Ateenan olympialaisia katsoessamme ja nyt jo voittaa kilpailuja :) Ja koita sie nyt parannella polvesi, mutta älä lähde juoksemaan, jos ei ole kunnossa :)
    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta!!!! Ja siitä on pian 10 vuotta :D Ei tällä polvella joo paljon juosta. Kävin lääkärillä just ja täys tyrmäys maratonille :( Sain kunnon 3kk lääkekuurin ja lajinvaihto toistaiseksi. Uimahalliin ja pyörälenkille! Toivottavasti pian taas kuitenkin lenkkipolullekin! Halit sinne ja kiitos kun jaksat huolehtia <3 Pus!!

      Poista
  2. Onnea kummallekin tytölle hienoista suorituksista!! Ja sulle pikaista paranemista polven kanssa, pidän peukkuja!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Joo, tässä nyt parannellaan polvea ja tehdään kuntouttavia harjoitteita. Juostaan sitten maratoneja taas ensi vuonna. Tänä vuonna ei enää kerkeä :( Harmittaa, mutta minkäs tälle voi ja onneksi nyt ei sentään suuremmasta asiasta ole kyse! Hirmuisesti haleja sinne teille! Toivottavasti tavataan pian!

    VastaaPoista
  4. Heissan! Ihania kuvia ja wau miten hienosti tytöt pärjää :) Vaikka meilläkin ollaan hyvin innostuneita ja motivoituneita jalkapalloon, täällä mennään vielä ihan leikkimenolla, hieman alkaa jo enemmän valmentajat vaatimaan, joka toivottavasti karsii hieman sellaisia pelaajia, joita ei oikeesti edes laji kiinnosta..
    Paljon onnitteluhaleja tytöille ja tsemppiä seuraaviin kisoihin <3 Sinulle paranemisia polven kanssa, anna kunnolla parantua ennen lenkkipolkuja, ettei jää vaivaamaan pidemmäksi aikaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tytöt jaksavat aina yllättää ;)
      Ihanaa, että sielläkin jalkapallo on vienyt mukanaan, se on upeaa kun innostuvat jostakin, miten paljon se antaakaan!
      Ja kiitos, koitan saada polveni kuntoon. Vaikeaahan tämä minulle on, mutta kaikki on koettava ;) Pian ollaan entistä vahvempana kuluttamassa lenkkipolkuja, toivottavasti! Halit sinne <3

      Poista
  5. Hyvä tytöt!♥

    Peppi♥

    VastaaPoista