lauantai 11. tammikuuta 2014

Erikan kipeä jalka

Voi tätä rampojen seuraa.
Kohta ei ole kilparyhmässä ketään jos tämä meno jatkuu ja toinen toisensa perään loukkaannutaan…
Toivottavasti nyt olisi loukkaantumiset ja kipuilut hetkeksi kärsitty.
Erikalla alkoi viime viikonloppuna reisilihas vihottelemaan.
Koitti peitellä kipua ja kun huomasin, ettei kaikki ole kunnossa niin vähätteli kipua,
mutta torstaina jouduin pakottamaan neidin pois jäältä.
Itku silmässä riisui luistimensa ja illaksi sain varattua fysioterapeutin neidille,
joka osoittautui aivan turhaksi käynniksi.
Fysioterapeutti ei osannut sanoa juuta tai jaata ja lähetti urheilulääkärille,
jonne aika saatiin vasta ensi maanantaiksi.
Rijana ei tätä asiaa perjantaina lounastreeneissä sulattanut
 kun kisatkin ovat jo viikon kuluttua ja soitti samantien tuttavalleen,
joka korjasi heidän Wendy-koiran jalankin hetkessä.
Hiukan jännitti ja arvelutti kun puolen tunnin kuluttua puhelusta tämä nainen asteli hallille
ja alkoi tutkia Erikan jalkaa.
Repi ja riuhtoi reisilihaksia ja lopulta hieroi niitä ja ilmoitti,
että sunnuntaina tyttö on taas iskussa.
Erika nousi penkiltä ja ilmoitti oitis,
että kipu on jo poissa ja menee jo seuraavana päivänä jäälle.
Nainen sanoi kuitenkin, että lauantaikin pitää vielä levätä ja sunnuntaina sitten treenaamaan.
Tänään Erikalla oli siis vielä lepopäivä ja huomenna lähdetään kokeilemaan jäälle.
Tämä nainen tulee aamulla katsomaan vielä tarviiko hieroa ja käsitellä jalkaa lisää
vai riittikö tuo yksi kerta.
Ihana tyyppi ja heti hengessä mukana.
Rijanalla on uskomaton vaikutus täällä.
Urheilulääkärillekään ei ilman Rijanaa saisi aikaa kun vasta kuukauden kuluttua,
mutta Rijanan lähetteestä aika hoituu aina pikimmiten.
Nyt kun saisi vaan olla ilman mitään lääkäreitä ja tytöt pysyisivät kunnossa!

Kilpailuihin on treenattu kovasti ja isompi neiti oli hyvällä mallilla, mutta neiti pippurin kanssa on ollut vähän hankalaa.
Muutama hyppy on tuottanut päänvaivaa ja sen on kyllä kuullut ja nähnyt jokainen.
Mitenhän tuolle neidille saisi hiukan lisää kärsivällisyyttä ja pettymyksensietokykyä????
Toivottavasti aika toisi sitä…
Mietin jo kauhulla jos aikuisiälläkin käyttäytyy vastaavalla tavalla pienemmänkin pettymyksen kohdalla...
Tämä neiti pippuri sai viime viikonloppuna uudet terät…


kaksi viikkoa ennen kilpailuja oli pakko vielä vaihtaa, 
sillä vanhat olivat terotusvaran loppumisen vuoksi menneen talven lumia.
Onneksi David ajoi viikonloppuna Lausanneen ja kävi samalla vaihtamassa Alexian terät. 
Homma hoitui hienosti ilman suurempia ponnisteluja ja nyt neidillä on sitten tuliterät terät, 
joita kelpaa terotella. 
Hypyt ja piruetit olivat onneksi heti lähes entisellään,
vaikka kovasti jännitimmekin miten uusilla kaarevilla terillä sujuu.
Samat terät kuin ennen,
mutta terotusvaran vuoksi täysin eri muotoiset,
mutta se ei tuota neitiä tuntunut haittaavan pätkääkään vaan treeni sujui oikein malliikkaasti. Huh ;)

Erika hyppäsi jo lomalla ensimmäisen kerran puhtaan kaksoislutz-kaksoisritti-yhdistelmän. 
Lutz oli niin kauniin korkea ja puhdas, että Rijana heitti melkein voltteja ;)
Ennen oli kaaren kanssa ongelmia, mutta nyt on sekin korjattu… ainakin hetkeksi.
Erikalla se kaari on tuottanut aina vähän ongelmia.

Lomalla saimme nauttia kahden päivän ajan myös Peter Grütterin seurasta,
joka oli meidän kanssa valmentamassa.
Peter tunnetaan parhaiten Stéphane Lambielin entisenä valmentajana
ja on niittänyt mainettaan pitkin mailmaa.
Ihana mies, joka jaksaa aina tsempata ja kannustaa tyttöjä
ja joka kilpailussa muistaa antaa positiivista palautetta ja taas niitä sateli.
Tuollaiset lisäävät aina intoa entisestään.
Peter on Rijanan hyvä ystävä ja yhteistyötä tekevät paljon yhdessä.


Viime viikonloppuna olimme Lököllä ja Outilla syömässä.
Outi oli taas laittanut parastaan ja kaikki nauttivat mahtavista antimista.
lapset ja koirat jaksoivat touhuta yhdessä eikä kellään olisi ollut kotiin taas mikään kiire.
Oli ihana taas nähdä heitä kaikkia. Sofia ja Jari oli yhtenä iltana meillä iltaa istumassa ja sunnuntaina lensivätkin jo takaisin kotiin, mutta Lökö ja Outi jäivät vielä toiseksi viikoksi ja keretään vielä tavata.
Lökö olikin tänään aamulla katsomassa poikia kun olimme kaikki muut treeneissä.
Pojat olivat jälleen intoa piukassa kun saivat Lökön seurakseen.

Ainiin, ja meidän treenit Daviden kanssa. 
Tänään sujuivat taas jo paremmin, vaikka aika blondi olenkin. 
Ihan heti ei mene markka aina mittariin, mutta valokuvauksista ja videopätkistä päätellen me olimme kyllä jo matkalla huipulle. 
Oli semmoinen salaman pauke kun seuralaiset napsivat kuvia ja videoita. 
MItään uusia askelsarjoja ja elementtejä ei nyt tule, vaan hiotaan näitä jo opittuja puhtaaksi ja siihen menee hetki aikaa.
David nauraa vieläkin kun menin sanomaan hänelle, että hän on vähän minua parempi… vähän parempi oli kova juttu hänelle. mutta sanoi itsekin, että hyvin nopeasti opin ja mun kanssa on helppo työskennellä kun olen jäntevä luistelija, ja vaikka Alexian tapaan olenkin liian vauhdikas.
Lähden jo ennen kuin ohjeet on sanottu loppuun…

Ihailen suuresti Daviden luottoa minuun ja rohkeutta!
Harjoittelimme jo maanantai-iltana yhtä pyöritystä,
jossa minun pääni viiltää vain sentin päässä jäästä,
joka ei kylläkään jännittänyt minua yhtään,
mutta minun pitää kovassa vauhdissa asettaa teräni toista jalkaa pitkin paikoilleen,
niin etten viillä Daviden rannetta auki.
David uskalsi rohkeasti testata pyöritystä kanssani ja hienosti se meni,
vaikka ensimmäisellä kerralla Daviden ranne saikin jo piikin jäljet ranteeseen.
Tänään taas testasimme sitä ja saimme raikuvia aploodeja turisteilta,
joita kertyi seuraamaan treenejämme.
Meiltä vaadittiin nostoja ja muitakin temppuja ja teimme niitä heidän ilokseen ;)
Nyt pitäisi löytää iloinen ohjelmamusiikki meille.
Musiikin pitäisi sopia Hollywood-teemaan.
David kysyi voinko minä etsiä jonkun suomalaisen musiikin.
Ilmoitin, ettei oikein Hollywood-teemaan taida löytyä suomalaista musiikkia,
johon David naurahti, että oscarvoittaja elokuvasta… jaa mistä :D
Suomalaiset elokuvat ei paljon ole oscargaaloissa pystejä keräillyt ;)
Nyt laajennettiin vähän ja ruotsalaisetkin elokuvat käy…
vinkkejä otetaan vastaan mikä voisi olla hyvä musiikki?

Mun polvi temppuilee taas ja yhtään juoksuaskelta se ei siedä.
Kyykyt ovat myös pannassa ja samoin hypyt tuntuvat tosi pahoilta.
pakko mennä kuvauttamaan polvi….
jos Erika ei tarvitse maanantain urheilulääkäriaikaa niin taidan mennä sinne itse.
Vai pitäisiköhän huomenna antaa sen naisen kokeilla parantaa minun polvenikin,
jos Erikan jalka toimii normaalisti…
Hän sanoi, ettei lääkäriä tarvitse, jollei ole jokin poikki, sitä hän ei pysty parantamaan, muut kyllä.
Ehkäpä huomenna juttelen hänen kanssaan polveni kohtalosta.

Ja lopuksi vielä työjuttuja.
Olen äärettömän iloinen, että viikonloppuisinkin asiakkaita riittää ja puhelimet soi tiuhaan.
Joululomakausi on ohi, mutta seuralaiset ja viikonlopputuristit ovat innolla varailemassa tunteja.
Ilo huomata miten paljon töitä riittää ja miten meistä on tullut iso osa Crans Montanan upeaa tiimiä.
Kohta jatketaan tiheää työskentelyä hiihtolomalaisten kanssa ;)

Välillä säät saattavat yllättää, mutta se ei meitä lannista ;)

Maailman paras treenipaikka!

Kaunis Crans Montana

Tänään aamulla kuudelta heräsin tälläisen iloisen valopään herätykseen.
Siitä päivä käynnistyikin taas täydellä teholla eikä paljoa ole tarvinut töidenkään jälkeen miettiä mitä tekisi ;)


Iloista viikonloppua kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti