maanantai 9. joulukuuta 2013

Jännitystä jo ilmassa....

Erikan kauden tärkeimpään kilpailuun on enää muutama päivä aikaa ja alkaa jo olla jännitystä ilmassa ja ajatuksessa Genevessä ;)
Tilasin swarovskeja ihanalta myyjältä Suomesta ja eilen sitten koko ilta vierähti kuin 300 kiveä tuli liimattua Erikan lyhytohjelman pukuun...
Aamulla neiti iloisena kelpuutti puvun ja olisi halunnut laittaa sen kouluun ;)
Luistelee perjantainohjelman housupuvussa, jossa periaatteessa olisikin voinut mennä kouluun, muttei lupaa kuitenkaan herunut. Ihan jo siksi, että en tiedä pysyvàtkö nuo kivet kiinni perjantaihin asti ;)
Kyllähän mä siis omiin taitoihini luotan, mutta... ;)

Sanomalehtitoimittaja kävi haastattelemassa viikonloppuna Erikaa ja Lisaa 
tulevan viikonlopun kilpailusta ja kuvasi kivoja kuvia tytöistä.


Erika luistelee lyhytohjelmansa perjantaina 
ja vapaaohjelman sunnuntaina.
Vapaaohjelma on aika haastava ja siinä tulee onnistua aika monessa osiossa, 
mutta kovin luottaa tyttö itseensä, kuten valmentajatkin.
Ihailen tuon tytön itseluottamusta ja tuota paloa ja halua mitä se kumpuaa. 
Keneltähän se on tuon mielettömän sisun ja periksiantamattomuuden perinyt????
Uskomaton pakkaus, ja siltikin niin upean rauhallinen ja tasainen luonne. 
Aivan toista maata kuin pienempi neiti, joka on niin tulta ja tappuraa, 
että saa olla jatkuvasti varpaillaan hänen kanssaan. 
Erika on varmasti ihana valmennettavakin, 
vaikka oppiminen on aina ollut hänelle paljon haasteellisempaa kuin pienemmälle neidille, 
joka oppii puolesta sanasta ja kerran kokeilusta 
ja osaa heti korjata virheet kun valmentaja niistä huomauttaa. 
Mutta Alexian heikkous on ehdottomasti se ettei osaa oikein hillitä tunteitaan 
ja puolet treenistä voi helpostikin valua hukkaa kun hermostuu.
Onnistuessaan on aivan unelma valmennettava,
mutta epäonnistuessaan vaativammasta päästä.
Toissa viikko oli vaikea Alexian kanssa kun ei hermo meinannut neidillä kestää yhtäkään epäonnistumista ja oli pakotettava Alexia jäämään muutamista treeneistä kotiin huilaamaan ja lepuuttamaan päätään. 
Kroppa tuolla neidillä ei taida väsyä koskaan, mutta pää kyllä. 
Kotona sitten urheili ja temppuilikin pois tuota energiaa, 
viime viikkona olikin ilo seurata taas sitä iloista ja niin reipasta ja taitavaa neitiä, joka ei kaatumisistaan ja virheistään ollut milläskään vaan tahkoi hyppyjä ja piruetteja entistäkin ahkerammin. 
Kyllä pieni tauko on aina toisinaan kohdallaan ja tekee ihmeitä.

Viikonloppuna saapuivat taas kauden ensimmäiset turistiasiakkaat ja heti on puukattuna useampi viikonloppu taas turisteista. Ihania tuttuja ja uusiakin turisteja taas talven tunneille!
Koko viikonloppu meni töissä ja sitä useampaan otteeseen pysähtyi oikein miettimään tuota paikkaa ja ihmisiä ympärillä.
Tytöt nauttivat Montanan jäàstä täydestä sydämestään.
Tykkäävät valtavasti kun ihmisiä kertyy aina ihastelemaan treenejä 
ja eläytyvät taputuksineen ja hurraamisineen.
Tuota treenipaikkaa ei taatusti voita mikään!
Näitä päiviä tulee kyllä varmasti vielä ikävä, 
kyllä tämä on elämää isolla Eellä ;)

Pojat voivat pelata kiekkoa aina treenien ajan pikkujäällä ja nauttivat siitä todella!

Meidän kylään on eksynyt susi!
Se on syönyt jo kuusi tuttavaperheemme lammasta ja siitä oli iso juttu lehdessä,
sillä täällä on kovin epätavallista törmätä tuollaiseen petoon.



Erika kertoi koulusta saapuessaan kuiskaamalla, että Gabriellen lampaita on kuollut jo kuusi kun susi on raadellut ne hengiltä, mutta älä vaan kerro kenellekään ettei synny hysteria.
Lisäsi vielä, että onneksi ne kuolleet lampaat olivat vanhoja ja sairaita jo. 
Hienosti on Gabriellen äiti heille asiasta kertonut.
Lammaskoiratkin olivat toisessa aitauksessa isomman lauman kanssa
ja pienempi lauma sitten kärsi suden hyökkäksestä.
Me ei olla vielä havaittu sutta, vaikka tässä meidän nurkilla nyt pyöriikin.
Pitää pitää ovet visusti kiinni!

St. Nicolaus on tavattu lukuisia kertoja viime viikon aikana ;)

Minä olen alkanut jo odotella joulua. 
Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen, 
sillä en ole vielä hössöttänyt joulusta.
Mitä nyt viikonloppuna juhlimme oman perheen kesken pikkujouluja ja koristelimme kuusen jo tuomaan iloa joulukuuhun.
Aamuisin lapset saavat herätä joululauluihin kun fiilistelen puuroa keitellessä jo itsekseni joululaulujen parissa.

Joululomaa taitavat kaikki odottaa malttamattomina.
Jouluaatto ja -päivä kuten joululomakin menee töissä ja tyttöjen treeneissä,
lisäksi gaalat työllistävät niin, ettei paljon kotona kerkeä käydä kuin nukkumassa,
mutta onneksi on ihana työ ja ihanat ystävät kaikki jäällä mukana.
Ja gaalat ovat ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista,
se tunnelma on siellä niin satumainen ja ihana!
Olen selviytynyt tehtävästäni melkoisen hyvin,
sillä jokaisella luistelijalla on nyt ohjelma ja ryhmäjaotkin ovat kohdillaan.
Kaikki näyttää jo aika valmiilta ja into on kova koko seurassa.
Koreografimme saapuu perjantaina katsomaan ja viimeistelemään vielä ohjelmat.
Ja David saapuu taas valmennustiimiimme huomenna! Huippua!

Torstai-iltana olimme Martignyssa katsomassa upeaa jäägaalaa.



Nauratti jäähallin pihassa gaalaan mennessä kun Alexia hyppäsi autosta
ja kysyi ihan tosisssaan, että mitä ohjelmia hän esittää tänään.
Neiti oli menossa esiintymään.
Ei häntä paljon huolet paina, sinne olisi jäälle mennyt vaan nauttimaan yleisöstä ;)
Erikaa pikkasen nauratti, että kuvitteliko tosissaan menevänsä vaan nyt esiintymään ;)

Itsenäisyyspäivä kului töissä ja illalla kerkesimme viedä lapset vielä Saviesen kylän juhlaan, joka taas hienosti järjestetty ja koko kylä oli paikalla. Lapset nauttivat ystävien seurasta.
Me ei Jeren kanssa päästy suurlähettilään vastaanotolle. 
Vaikea oli tehdä päätös ja olla menemättä,
mutta minulla oli töitä ja jotenkin on niin vaikea jättää koko nelikkoa hoitoon vieraille kaikkine menoineen.
Erikan parhaan kaverin vanhemmat kyllä sanoivat, että organisoivat ensi kerralla niin, että ottavat kaikki neljä hoitoon ilo mielin.
Kyllä nytkin minun ystäväni olisi tullut hoitamaan lapsia, mutta on niin hankalaa kun pitäisi viedä treeneihin ja toisia juhlaan ja muutenkin organisoitavaa on niin paljon, että vaatii jo kahdeltakin aikuiselta valtavaa panosta.
Jotenkin aivan eri tilanne olisi,
jos olisi isovanhemmat lähellä ja tietäisivät miten toimia ja mihin mennä.
Töissä olisi ollut kaaos ilman minua kun on gaalat vielä kesken ja vain me Rijanan kanssa niitä ohjataan.

Ison syy varmasti oli kuitenkin se että nyt kun on juuri saanut Alexian viime viikon väsymysten jälkeen taas tolpilleen niin sitä haluaa pitää arjen nyt vaan tasaisena. 
Siellä oli varmasti upea juhla ja ilta kaikilla.
Ilolla olisimme liittyneet joukkoon.

Suomen itsenäisyyspäivän vastaanottoa seurasimme mielenkiinnolla.
Joukossa oli tänä vuonna ihania ystäviä monin kappalein ja näyttivät kaikki niin upeilta!

Muutama kuva vielä viime päiviltä.

Montanan pienet valmennettavat


Sierren pienet valmennettavat


Daniel kiekkotreeneissä

Daniel


Tanssiesityksen loppuasento, Maxime ja Alexia


Maxime ja Alexia

Reipasta viikkoa kaikille!!!



2 kommenttia:

  1. Terkkuja kaikille täältä pohjolasta! Ja Erikalle tsemppiä viikonlopun kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja hurjasti terkkuja ja haleja sinnekin koko poppoolle
      sekä tietenkin ihanaa ja rauhallista joulun odotusta myös!
      Toivottavasti nähdään taas pian!
      Viime tapaamisesta on aivan liian pitkä aika!

      Poista