Arkisia hulinoita.

Olen taistellut tämän tietokoneen kanssa ja koittanut saada selvyyttä nettikauppani maailmasta... Sivut ovat vielä keskeneräiset, mutta pääsin hieman tutustumaan niihin jo ja lisäilemään tuotteita... Tekstiä sain lisätyksiä, mutta kuvien kanssa tulikin jo heti ongelmia. Lopulta onnistuin ja nyt jos sitä pääsisi tositoimiin ja päivittämään kaikki jo valmiuteen, se olisi tämän viikon tavoite!

Olen onneksi saanut muutenkin asioita taas eteenpäin, vaikka työmaata avajaispäivään vielä onkin!

Viikonloppu hujahti taas yhdessä hujauksessa.

Danielia ei oikein kuvaus innostanut ;)

Tänään Oliver paketoi pienen kauniin rasian reppuunsa. Alexia huomasi veljensä puuhat ja kurkisti rasiaan, jonne pikkuveli oli paketoinut Alexian kauniita pyyhekumeja. Alexian ymmärrys ei riittänyt, vaikka veli koittikin selittää, että haluaa antaa jotakin ihanaa luokkakaverilleen Julielle, joka tarjosi perjantaina hänelle välitunnilla puolet eväästään. Onneksi ymmärtäväinen isoin sisko tuli apuun ja pakkasi Oliverin kaverina Julielle rasiaan kauniin pupun ja hiuspinnin. Kaikki olivat tyytyväisiä ja hymyilevä poika lähti kohti koulua.

Isosiskot osaavat olla joskus niin ihania!

Juuri kuluvalla viikolla treenejä vetäessäni yhden tytön isoäiti istui laidalla seuraamassa treenejämme. Alexian urakka oli ohi ja hän siirtyi penkille katsomaan mitä juuri luistelun lopettaneet pikkuveljet puuhaavat. Alexia riisui kaikkien kypärät ja luistimet, kunnes veljekset päättivätkin lähteä vielä Alexian kaveriksi jäälle. Alexia solmi kaikille luistimet takaisin ja kypärät päähän, varmisti, että vaatteet olivat kunnolla ja jutteli iloisena samaan aikaan kokoajan tämän isoäidin kanssa.

Kun sain treenit vedettyä ja aloin kiireellä pakkaamaan tavaroitamme, sillä meillä oli vaihto seuraavalle jäälle, niin tämä isoäiti taputti olalleni ja sanoi, että olen onnistunut upeasti kasvattamaan jokaisen lapseni. Kuinka hienosti he osaavat käyttäytyä, ja kuinka reippaasti juttelevat ja mikä hienointa, kuinka isommat aina auttavat pienempiä.

Kyllä nuo murut osaavat hankalaksikin heittäytyä, mutta ihanaa, että useimmiten osaavat kuitenkin käyttäytyä ja ennen kaikkea osaavat auttaa toinen toisiaan.

Erikalla olisi reilun viikon kuluttua kolmena päivänä koulun kanssa laskettelua, mutta valmentaja kielsi osallistumasta niihin päiviin. Itse lupasin Erikalle, että minun puolestani voisi osallistua yhteen päivään esimerkiksi tiistaina ja olla torstain ja perjantain pois rinteestä.

Erika itse ilmoitti, ettei mene millekään päivälle, jos valmentaja on kieltänyt. Minusta tuntuu jotenkin niin harmilliselta, sillä tiedän, että tykkää laskettelusta. Vaikkei se enää semmoinen intohimo olekaan kun joskus ennen. Pelko loukkaantumisesta on tullut ja vienyt paljon intoa siitä puuhasta, sen huomasi jo viime talvena. Juttelin valmentajan kanssa, että nyt ihan ehdottomasti menisi tiistaina, mutta muuten katsellaan sitten sen jälkeen. Kyse ei ole suinkaan vain loukkaantumisen pelosta, vaan myös siitä, että ennen kilpailuja ei saisi jäädä treenejä väliin ja vaikka päivätreenit voisikin korvata iltatreenillä niin koko päivän laskettelu väsyttää sen verran lihaksia, ettei sitä pysty sitten treenaamaan kunnolla ja siksi ei lupaa kaikille päiville kuulemma heru...

Mutta aion hiukan vielä yrittää.... toisaalta miten ihmeessä saan Erikan enää rinteeseen kun tietää valmentajan mielipiteen asiaan?! Tiistaista sovittiin nyt kuitenkin yhdessä ja se on kaikille ok ;) Erika sanoi, että se riittää hänelle hyvin ja luistelisi mielummin muut päivät, valmentaja taputteli olalle, että hyvin on tyttö oppinut, kunhan äitikin saadaan vielä oppimaan ;)

Seuramme yhden luistelijan isä on ammattikiekkoilija ja sanoi juuri, ettei hän koskaan saanut lapsena osallistua laskettelupäiviin kun piti olla päivällä treeneissä eikä loukkaantumisriskiä otettu... ja minä kun vierastan tätä ajatusta, että jo tämän ikäisenä aletaan kieltää "sivulajeja". Sitä voi tapahtua loukkaantumisia muuallakin, vaikka tokihan noissa rinteissa riskit ovat suuret, mutta kurja kieltää mukavat tapahtumat. Erika ei itse kyllä ollut asiasta pahoillaan ja sopikin valmentajan kanssa että treenaa sitten kunnolla extratreenit kun on aikaa eikä kiire koululle... Mutta katsotaan tilannetta vielä ensi viikolla uudemman kerran.

Ollaan koko viikonloppu seurattu kaikkien treenien välissä Tallinnan kisoja nettitv:stä ja niin paljon ihania kavereita on siellä mukana kisaamassa ja luistelivat niin kauniisti! Hyvä Suomen tytöt!

Ensi vuonna me kyllä koitamme vihdoin päästä mukaan. Linkkasin päävalmentajille ja puheenjohtajallemme kisat myös ja kaikki seurasivat kisoja kotoa käsin ja ehkäpä, toivottavasti, innostuvat ensi vuoden matkasta tuonne! Mä olen luvannut organisoida kunnon varojen keruun, että päästäisiin melkoisen vähällä rahalla sitten matkaan ;)

Jäällä olimme taas kaiket päivät ja kyllä noita tyttöjä jaksaa aina vain ihmetellä. Kuuden tunnin treenit ja vielä kauhea kiire pulkkailemaan. Rijana ja David olivat aivan loppu treenauttamisesta, mutta kolme reipasta tyttöä, Erika, Lisa ja Alexia kirmasivat vielä pitkin pulkkamäkiä kaiken jälkeen ja kotona rullaluistimet saivat kyytiä kun Alexia esiintyi meille ja opetti pojille erilaisia liukuja....

Sunnuntaina saatiin Antoinekin vielä valmennusavuksemme ja meno sen kun yltyi.

Mahtava viikonloppu taas takana.

Sunnuntai-iltana olikin suostuteltava taas tyttöjä kotiin kun oli niin paljon kivoja leikkikavereita pulkkarinteessä kuin jäälläkin

 ja kotona suoraan salille juoksumatolle kun Jere oli poikien kanssa salilla treenaamassa meidän saapuessamme kotiin.... 

Mitähän sitä vielä keksisi, että jonakin päivänä saisi tuon pienimmän neidin väsytettyä kunnolla?!!!! Oli pakko napsasta tämä kuva valmentajille whatsappiin, etteivät he tainneet tarpeeksi tänäänkään treenauttaa tyttöjä kun kotona piti vielä jatkaa ;) Heitä tilanne aina naurattaa, eivät tunne ketään toista joka olisi samanlainen.

Ihana, reipas viikonloppu! Minullakin oli taas monen monta valmennustuntia ja naamaa kirveltää sen verran, että taisin polttaa jälleen itseni.

David lähti illalla treenien jälkeen ajelemaan kohti Tshekkejä ja tulee taas kuukauden kuluttua. Tytöillä ottaa aina koville, eikä itkuilta vältytty tälläkään kertaa. Illalla kummankin huoneesta kuului tasainen niiskutus kun menivät nukkumaan. Juttutuokion ja halauksien jälkeen mieli oli jo parempi ja unikin tuli silmään nopeasti.

Vivianne oli ottanut Alexiasta ja Davidesta ihanan kuvan ;)

Ihanaa ja reipasta alkanutta viikkoa jälleen kaikille!!!