Huikea helmikuu 2015

En voi uskoa,
että olen ollut taas näin saamaton ja laiska,
ettei tekstiä ole ilmaantunut tänne ensinkään.
Anteeksi.
Helmikuu kerkesi vierähtää taas hujahtaen.
Oli huikeat päivät Essin ja Niklaksen kanssa,
jotka saapuivat meille karnevaalihulinoihin.
Aika meni aivan liian nopeasti heidän kanssaan
puuhastellen!

Olimme ihka ensimmäistä kertaa aikuisten karnevaaleissa
ja kyllä kannatti näin monen vuoden jälkeen niihinkin tutustua!
Meno oli huima ja paikalla oli kyllä koko kylän aikuiset
ja monen muunkin kylän aikuisia!

Karnevaaliviikko siis käynnistyi aikuisten pippaloilla

torstai-iltana.

Lapset olivat naapurissa meidän Sveitsin mummolla,

Marjalla, yökyläilemässä ja hyppäsivät aamusta

koulubussiin ja minä sitten hain heidät lounastreeneihin puolilta päivin.

Perjantaina iltapäivällä alkoikin sitten lasten karkelot koulujen karnevaalikulkueella 

ja sitä menoa jatkuikin sitten koko lomaviikon,
joka alkoi siis heti silloin perjantaina.

Daniel oli askarrellut koulussa tälläisen asun

Oliverin luokka ja opettaja oli blondina.

Niin ihanaa paperisilppua löytyy kaikkialta edelleen...

Tytöt ovat kerenneet käydä kilpailuissa ja testeissäkin,
helmikuussa kilpailuja oli kahdet Alexialla,
Erikalla yhdet ja
sitten vielä testit päälle.

Fribourgin kilpailuissa toinen sija

Verbierissä kolmas.

Erikan 3.USP takaa kolmen vuoden SM-sarja jatkon.

Lomaan mahtui valtavat määrät työtunteja taas ihanien turistien kanssa.

Saa nähdä kuinka käy ensi vuonna.

Saammeko seuraamme uusia tuulia, 

vai onko meidän aika lähteä.

Jotenkin haikeilla fiiliksillä,

kun mietti,

että saattaa olla minulla viimeinen talvi tuolla niin tutuissa ja turvallisissakin maisemissa.

Mutta kohti uutta ja tuntematonta sitä kaiketi on nyt lähdettävä,

jollei joku meidän seuraa pelasta.

Tytöt olivat ratsastamassakin ja viettämässä Maximen syntymäpäivää.

Ja tietenkin kiekkoakin mahtui lomaan vaikka kuinka monien treenien verran.
Huomenna Oliver lähteekin isompien poikien turnausreissulle mukaan ja
taitaapa häntä pikkasen jännittääkin.

Ja tietenkin lomaan mahtui lasketteluakin.

Ja kyllähän meillä oli aika ikimuistoinen 

ja tärkeä päiväkin tällä viikolla,

sillä olimme kansalaisuusprojektimme viimeisessä vaiheessa 

Sionin kunnantalolla haastateltavana

kantonin komitean edessä ja 

sieltä tuli positiivinen päätös myös projektillemme.

Nyt on siis kaikki vaiheet suoritettuina pitkässä projektissamme 

ja kaksoiskansalaisina jatketaan eteenpäin.

Huikea juttu ja erityisen tärkeä lapsille,

mutta monelta osin myös meille aikuisillekin.

Jerekin saa pelata joukkueessaan ensi vuonna,

ilman ulkomaalaisen erikoislupia ;)

Paljon on mahtunut siis tähänkin kuukauteen.

Kevättä kohti mennään ja

maanantaina Jerellä alkaa työt Heidelbergin upeassa joukossa

ja onnellisina otamme uuden arkemme taas vastaan!

Alexialla on vielä testit edessä maaliskuun lopulla,

joilla koittaa päästä Sveitsin mestaruussarjaan.

Lisäksi on kauden viimeinen kilpailu huhtikuussa

ja sitten hiukan tahti hidastuu.

Suomesta saamme valmentajan apuun askelsarjoja kehittämään 

ja piruettejä muokkaamaan reilun viikon kuluttua, joka on huippua!

Tämän päivän lehdessä oli yllätyksenä tytöistä artikkeli.

Hieman nauratti,

kun minut oli nimetty perheen isäksi ;)

Iloista viikonloppua kaikille!

Laskemisen riemua.

Upea laskettelupäivä takana

Erikan yläasteen kanssa.

Olin siellä huoltajana tänään ja kyllä nuo nuoret ovat ihania ja niin kohteliaita!

Meillä oli ihan huippu päivä!

Erika on pyytänyt meitä mukaan alusta asti ja ilmottauduin täksi torstaiksi mukaan.

On extrana kysynyt, jos Jere menisi perjantaina ja ilmoittanut opettajillekin,

että haluaisi isinkin mukaan. Tänään sitten moni opettaja tuli sanomaan,

että huomenna vaan isi mukaan, jos mahdollista.

Huomenna on sitten Erikan ja Jeren vuoro.

Vähän kyllä jännittää miten viikonlopun talent-leiri ja kilpailut sujuvat

lasketteluiden jälkeen,

muta onhan elämässä muutakin oltava kuin luistelu….

Huvittavinta kuitenkin oli tuo Erikan itsevarmuus,

josta mainitsin jo viime postauksessa…

Nimittäin oli ilmoittanut itsensä erittäin hyvien ryhmään.

Mietitään, että asutaan täällä Alpeilla, jossa valtaosa lapsista laskettelee keskivertaisesti ja

suurin osa erittäin hyvin vietettyään aika paljon aikaa rinteessä.

Meidän neidin laskettelut jäivät viime talvena nollaan valmentajan kiellettyä koulunkin lasketteluviikko kisojen vuoksi ja tänä talvenakaan ei ole kertaakaan lähtenyt rinteeseen.

Nyt hyppäsi parin vuoden tauon jälkeen suksille ja suoraan erittäin hyvien ryhmään…

Hiukan hirvitti kun katsoi sitä tyyliä ja vertasi ryhmän muihin menijöiohin, mutta tyylistä viis,

tuo huimapää ei paljon aristellut kun pisti samalla vauhdilla menemään ja hyppyrit, puuteri kuin metsäreititkin tulivat päivän aikana tutuiksi.

Ja minä laskin vauhdilla perässä ;)

Upea päivä!

Ette voi uskoa mitä tehtiin eilen aamulla?

Soitettiin Ranskaan luistelukouluun

ja kyselimme onko Erikalla mahdollisuutta aloittaa siellä ensi syksynä!

Puhelun perusteella kutsuivat sinne haastatteluunja testiin 

kahden viikon kuluttua ja sitten selviää enemmän.

Tämä on Erikan oma toive ja suuri haave.

Seka valmentajan toive myös.

Tuntuuhan se aika hurjalta,

mutta jos tuo on se mitä haluaa ja jos tuo on ainut tapa, 

jolla unelman saavuttaminen saattaa olla mahdollista,

niin kyllä kai tuota voi kokeilla….

Tai ainakin vakavasti harkitsemme asiaa,

mikäli se on mahdollista.

Meidän valmentaja sanoi, että tuntuu kauhealta päästää irti,

mutta hänen on se tehtävä.

Sanoi, että on nämä neljä vuotta elänyt 200%:sti Turusen tytöille 

ja antanut kaikkensa ja nyt hänen on aika luopua ja luovuttaa heidät osaavampiin käsiin.

Valmentaja on ollut asiasta kyllä masentunut ja tyttöjäkin itkettänyt.

Kyllä Rijana on antanut meille niin upean pohjan lajiin ja kokemuksia,

ei me koskaan tulla unohtamaan häntä, 

ja ikuisesti olemme kiitollisia hänen työpanokselle,

mutta nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Alexian kohtalo on vielä auki, mutta valmentaja toivoi, 

että senkin suhteen tehdään nyt jokin hyvä siirto 

ja annetaan neidin mennä eteenpäin.

Ei jaksaisi millään odotella kahta viikkoa,

mutta Erika se vasta malttamaton onkin. 

Oli jo koulussa kertonut ystävilleen, 

että lähtee mahdollisesti Ranskaan ja yksi ystävistä laittoi minulle illalla viestin, 

että muuttaako Erika ihan oikeasti Ranskaan. 

Että hän on itkenyt koko illan kun miettiikin asiaa.

Juttelin asiasta jo monettakohan kertaa Erikan kanssa, 

että jos vuosi luisteltaisiin vielä yhdessä toisessa seurassa ja sitten vasta mietittäisiin tuota Ranskaa,

mutta hän haluaa kokeilla sitä nyt.

Meillä alkaa nyt siivouspäivä, matot on ulkona ja lattioiden pesu odottaa. Jospa puolilta öin olisi urakka purkissa.

Viime yönä heräsin kolmelta siihen kun olohuoneesta kuului rapinaa. 

Oliver oli rakentamassa legihelikopteriaan,

joka saapui päivällä postissa Dominik-kummilta…

Hiukan joutui keskustelemaan nukkumisen tärkeydestä ja rapsutella pikku-ukkoa,

että sai unen päàstä taas kiinni innokkaiden rakennusleikkien jälkeen!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Meillä kilpaviikonloppu edessä ja valmentaja sairaslomalla maanantaihin saakka,

joten näillä mennään taas ja koitetaan selviytyä ilman valmentajaa.

Lajka on ollut ilonamme useana päivänä!

Toinen päivä

Erikan Lutzin kaari oli edelleen aamulla hukassa.

Erika halusi kuitenkin hypätä Lutzinsa
eikä vaihtaa niitä helpompiin hyppyihin,

joten antoi mennä vaan!

Ihailen muutenkin tuon neidin reippautta ja 

itsetuntoa!

Sanoi vaan,
että hän on yleensä vapaan ohjelman kanssa niin vahva, 

että siinä kaaretkin osuu kohdilleen ;)

Ihan ei kuitenkaan osunut,

mutta upean tyynesti,

tai ainakin hyvin peitti taas jännityksensä,

luisteli ohjelmansa ja nautti varmasti!

Kaaret olivat edelleen e:t ja menetti niissä pisteitä, 

askeleetkin olivat jälleen niin hutilot

ja vielä eilistäkin hutilommat, 

että tasot tippuivat,

mutta muuten luisteli kivan ohjelman ja nosti sijoitusta viidellä

eilisen lyhytohjelman jälkeen.

Vielähän tuonne kärkeen on aikamoinen matka,

mutta 17. sija oli jo vapaaohjelmalla tänään.

Erika oli itse tyytyväinen,

kuten kaikki valmentajatkin.

Ensimmäiset Sveitsin mestaruuskilpailut

ja tarkoitus olikin nauttia ja fiilistellä

keräten kokemuksia ja siinä onnistuttiin täydellisesti.

Hyvä kokemus ja mahtava fiilis jäi.

Ainiin, 

ja Jere aloittaa ensi kuun alussa työt.

Sai juuri sen paikan,

jota havittelikin ja nyt nautitaan meidän viimeisestä 

lomakuusta täysin siemauksin ;)

Ihana olla taas kotona!

Pitkät päivät takana,

paljon jännitystä,

iloa, surua,

onnistumisia, pettymyksiä.

Ikimuistoiset kilpailut!

Nyt nukkumaan ja aamulla kohti uutta viikkoa!