torstai 30. toukokuuta 2013

Yhtä koulutusta taas rikkaampi

Jälleen viikonloppu edessä ja lähes vapaa semmoinen. Tänään illalla käyn vetämässä hyppytreenit ja sitten aamulla kilparyhmän treenit eikä mitään muuta sovittua ohjelmaa!
Viime viikonloppu oli aivan mielettömän upea, opettavainen ja antoisa.
Perjantaiaamusta lähdin matkaan kohti Brigiä ja ensimmäistä valmentajakoulutustani. Kolmen päivän urakka alkoi heti vauhdikkaasti ja kurssikaverit, jokainen 20 tuli oitis tutuiksi ja yhteinen sävel löytyi nopeasti.
Oli leikkejä ja pelejä, teoriaa ja paljon niin ennalta tuttua kuin uuttakin asiaa. Kivaa kertausta ja uuden oppimista!
Teki kyllä niin hyvää pieni irtiotto arjesta, niin ihanaa kun se onkin! Liikuntatunteja tuli valtavat määrät päivää kohden ja hotellin puitteet mahdollistivat vielä lisähikoilun niin keilailun kun punttienkin merkeissä.
Lauantai-illaksi oli varattu koko porukalle koko keilahalli ja siellä kuluikin monta tuntia yhdessä keilaillen.
Sama koitos on edessä viikon kuluttua Ovronnazissa ja lopputentit sitten myös, niin käytäntö kuin teoriakin.

Oli erityisen mielenkiintoista nähdä miten toteutettiin opetus kun puolet porukasta oli saksankielisiä ja puolet ranskankielisiä. Mutta hienostihan se oli organisoitu ja kääntäjiä oli mukana. Hauskinta oli, että minäkin jouduin moneen otteeseen toimimaan tulkkina, sillä meitä kummankin kielen puhujia ei ollut joukossa montaakaan.
Itselle oli hyvää kielikylpyä myös kun sai useimmiten ohjeet kummallakin kielellä ja tuli kerrattua sanastoa. Teoriatunnit olivat erikseen ja itse valitsin rankankielisen porukan. Ihan kivasti siellä pysyi mukana, vaikka välillä ärsyttikin kun ei ihan kaikki asiat aina auenneet. Oppimismateriaalin kanssa on nyt aika urakka ennen viikon kuluttua pidettävää teoriakoetta.

Lapset olivat Jeren kanssa kotona ja viihtyivät hyvin. Ihanat Lökö ja Outi katsoivat poikia lauantaiaamupäivän kun Jere oli golffaamassa maalivahtiporukan kanssa.
Alexia jäi perjantain treeneistä Natalien luokse yökylään ja Erika meni Marielle. Kummallakin tytöllä oli ollut tosi kiva ilta ja seuraavana päivänä Jere haki kaksi onnellista tyttöä kotiin.
Viikko on hujahtanut taas vauhdilla ja eilinen pyhäpäivä vauhditti viikkoa entisestään. Vietimme rentouttavan kotipäivän lasten kavereiden kanssa leikkien ja sain luettua tenttiin ja tehtyä kotiläksyjä mukavasti kaikessa rauhassa kun lapsilla oli kivat leikit pihalla.
Lapset ovat käyneet retkillä koulun kanssa nyt tiuhaan, tänään Oliver lähti jo kolmannelle retkelleen tässä muutaman viikon sisällä ja suuntaavat eläintarhaan. Danielkin toivoi pääsevänsä retkelle koululaisten tapaan, joten lähdimme yhdessä vaeltamaan rinteemme alapuolella sijaitsevalle kuntopolulle.
Nähtiin vaikka mitä mielenkiintoista ja temppuilimme kuntopolun kuntoradoilla.
Kaikista ihanimpia oli kasassa nukkuvat sorsanpoikaset, jotka eivät pelänneet meitä ensinkään. Harmittaa oikein, että jätin kameran kotiin ja jouduin turvautumaan vain puhelimeni kameraan. Olisi ollut paljon kuvattavaa kunnon kameralla. Pitää käydä pian uudestaan.
Ehkäpä Annin kanssa kun viikon kuluttua lentää luoksemme!
Täällä me jo aivan malttamattomina odotellaan!









Ylhäältä on suora yhteys Sionin lentokentälle, jossa hävittäjät harjoittelevat usein juuri aamupäivällä ja niitä harjoituksia on jokainen lapsista jaksanut seurata aina silmä kovana, niin myös tälläkin kertaa. 


Voih, näitä kiireettömiä yhteisiä vapaapäiviä tulen kyllä kaipaamaan kun ensi syksynä lähettelen viimeistäkin lastani koulutaipaleelle!
Olen niin nauttinut näistä vuosista ja näiden pikkuihmisten seurasta ja hauskoista jutuista ja oivalluksista!
Onni on oma perhe!
Erikakin aloittelee ala-asteen viimeistä luokkaa syksyllä ja hetken kuluttua lähettelen häntä jo yläasteelle, apua! 

Aurinkoista ja lämmintä viikkoa kaikille! 
Suomessa kesä on parhaimmillaan, mutta meillä lumiraja on laskeutunut liki korkeudellemme ja säät ovat kaikkea muuta kuin kesäiset! Kesäsäitä odotellaan, vaikka kolmen viikon kuluttuahan me päästään jo Suomeen lämmittelemään ;) 
Kolme viikkoa siis koulua jäljellä ja sitten kohti koti-Suomea! 
Kesäloma ja Suomi, täältä tullaan!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

pitkän tauon jälkeen....

 Aika kuluu ja minä olen ollut taas saamaton tekstien kanssa, kuvista puhumattakaan, joita en muka koskaan kerennyt ladata koneelle ja tänne blogiin... Niin paljon on taas tapahtunut, etten edes tiedä mistä aloittaisi?!

Kaksi viikonloppua ollaan nyt saatu nauttia peräjälkeen pitkistä vapaista, ihan huippua!
Kävimme reissussakin kun oli vapaata keskiviikosta maanantaihin ja kerkesimme nauttia rentouttavasti minilomasta. Ajoimme Luzernin kautta Herisauhun, jossa aika kului leikkien, luistellen ja ostoksillakin käyden. Olipa rentouttavaa olla muutama päivä siivoamatta ja pyykkäämättä ;) ja vietellä vaan aikaa yhdessä koko perheen kesken!
































Viimeinen lomapäivä kului vesipuistossa hurjastellen. Aquapark ei petä koskaan, siellä viihtyy koko perhe ja oli taas hurjan hauskaa. Lapset kiljuivat riemusta jokaisessa mäessä ja mäkiä tuli laskettua valtavat määrät.
Daniel ilmoitti muuttavansa sinne!


äitienpäivä aamuna heräsin keittiöstä kantautuviin aamiaisen valmistelun ääniin. Hetken kuluttua Daniel tuli kertomaan, mitä kaikkea herkkua äidille on luvassa tuota pikaa. Muut yrittivät puuhata salassa, mutta perheen pienin ei malttanut olla kertomatta.
Kohta eteeni kiikutettiinkin herkullinen aamiainen ja kasapäin toinen toistaan upeampia lahjoja. Vuosi toisensa jälkeen silmäkulmat kostuvat noita ihania taideteoksia ihastellessa. Jokainen pieni yksityiskohtakin on aina rakkaudella tehty ja miten ihanan ylpeitä he itse ovat aikaansaannoksistaan. Oliverkin ilmoitti ettei koskaan ole nähnyt niin hienoa taulua kuin minkä hän oli minulle tehnyt. Ja totta, en minäkään :) Ja korttien tekstit ovat aina sydäntä lämmittäviä! Kumpa tuo lasten aitous ja ylpeys säilyisivät heidän kasvaessaankin!
Lempi hajuvedenkin olivat minulle löytäneet isin avustukselle.

Asuntovaunujakin ollaan käyty katsomassa, mutta valitettavasti niitä kaikista tilavampia ei saa vetää meidän autolla. Löydettiin yksi todella upea, mutta sekin oli liian painava.... Saa nähdä unohdetaanko koko hankinta ja majoituteen vastedeskin hotelleihin ja matkataan vanhaan malliin...
Tämän viikon aikana kun on tehtävä laivavaraukset joko autolle tai autolle ja vaunulle.

Vaunut on vähän muuttuneet siitä kun 20-25 vuotta sitten itse reissasimme niillä ;)


Viime viikonloppuna saimmekin ihanan ystäväperheen Luzernista luoksemme ja päivät kuluivat yhdessä nopeasti.
Kannustettiin niin Suomea kuin Sveitsiäkin jääkiekon MM-kisahuumassa ja naurettiin ennen finaalipeliä, että alkuun meitä oli seitsemän suomalaista ja kolme sveitsiläistä, mutta vaihdettiin leiriä Suomi-Ruotsi-pelin jälkeen ja lopulta telkkarin äärellä olikin kymmenen sveitsiläistä ;)
Hienosti Sveitsi pelasi ja olisi kyllä ehdottomasti ansainnut kaikista kirkkaimman mitallin! 
Mutta ei hopeakaan ole häpeä, hieno saavutus Sveitsiltä!



Tytöt ovat olleet kavereilla yökyläilemässä ja kaverit täällä meillä. Ovat käyneet teatterissa ja kaverisynttäreitä on ollut taas vähän liiankin tiuhaan.

Koulussa on ollut erilaisia retkipäiviä ja lapset ovat olleet siitä tietenkin mielissään.
Eipä ole enää montaa viikkoa koulua jäljellä ennen kahden kuukauden lomaa!

Arki on rullannut semmoisella tahdilla, vaikka meillähän piti olla leppoisa toukokuu. Päävalmentaja ei olekaan antanut armoa ja ollaan ollut hyppytreeneissä neljästi viikossa, toisinaan viidestikin ja siihen päälle kahdesti 1,5 tunnin balettitreenit, niin voitte uskoa, että meno on ollut lähes entisellään. 
Kaikki lounastunnit ollaan kuitenkin vietetty kotona ja se on ollut tosi leppoista eikä iltamenot ole tuntuneet ollenkaan hullummilta. Tytöt ovat olleet ihan innoissaan ja kehittyneet ihan silmissä. Nataliekin tuli viime perjantaina vetämään treenejä pitkästä aikaa ja sanoikin heti, että edistys on huima viime kerrasta.
Kutsui Alexian luokseen yökylään perjantaina ja sitä Alexia odottelee innolla.
Minä lähden perjantaiaamusta valmentajakoulutukseen kolmeksi päiväksi ja Jere viettelee aikaa lasten kanssa täällä. Tänään Jere lähtikin työreissulle Saksaan, joten tässä ei kauheasti keretä nähdä tällä viikolla.

Ja kesälomaa odotellaan ihan hirmuisesti kyllä jo kaikki!!!
Aivan huippua kun siihenkään ei ole enää pitkä aika!
Pian nähdään kaikkia Suomen murujamme!!!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille!







sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Aurinkoinen Montreux



 Minulla olisi ollut Geneven maraton tänä viikonloppuna, jollen olisi luopunut siitä juoksukavereiden loukkaantumisien vuoksi. Kaksi juoksukaveria loukkasivat itsensä lopputalvesta ja siirrettiin maratonurakka tuonnemmaksi ja tällä hetkellä helpotuksen huokaus, sillä olen ollut aika kipeä koko viikon ja edelleenkään ääni ei kulje vaikka kurkkukipu ja nuha helpottavatkin. En kuitenkaan missään nimessä olisi ollut jälleen maratonkunnossa. Mutta haikeudella seurasin strattia ja katsoin lähtijälistaa, olisi ollut kyllä kiva olla taas mukana. Ensi vuonna! Ja kaikki halukkaat mukaan, olisi kiva kerätä porukka kasaan ja lähteä yhdessä! Jos ei joku innostu koko maratonista niin puolikkaalle!

Puolikkaan pystyy kuka tahansa terve ihminen juoksemaan, se ei loppujen lopuksi paljoa vaadi. Kunhan päättää ja lähtee rohkeasti matkaan. Juoksukilometrejä mitä enemmän saa alle, sen parempi, tottakai!

En olekaan tainnut mainita, että meidän perhettä vaivaa jonkin sortin karavaanarikuume.... Jere ja lapset haluaisivat asuntoauton tai -vaunun ja niitä on vertailtu, käyty katsomassa ja mietitty kumpi se sitten olisi auto vai vaunu. Eilen kävimme katsomassa muutamaa autoa ja tänään vaunua.
Minä olen kokoajan ollut vastaan koko hanketta, vaikka lapsuudessa niin upeita kokemuksia juuri vaunuillen sainkin kokea. Mehän kiertelimme Eurooppaa monena kesänä vaunun kanssa ja niistä kesistä on upeita muistoja, kuten monista muistakin lomista ja tapahtumista niin lasketellen kuin uidenkin. Ja tokihan olisi upea antaa samanlaisia muistoja omillekin lapsillemme ja varsinkin kun reissaaminen neljän lapsen kanssa ei aina ole kaiksita helpointa. Suomessa majoittuminen ja ennen kaikkea matkalla Suomeen hotellien löytäminen on aina työlästä, mutta niin on sopivan kokoisen asuntoautonkin löytäminen. Lähes kaikki isommat autot ovatkin vain neljälle tarkoitettuja. Kuudelle hengelle on pienempiä ja niissä ruokatila on onneton, kuten vanhempien nukkumatilakin. Vaunuissa on huomattavasti paremmin tilaa, mutta matkaaminen sitten hitaampaa.
Katsellaan nyt minkälaiseen ratkaisuun me lopulta päädymme.
Lapset odottavat, että pääsisivät pian reissuun joko asuntoautolla tai vaunulla.

Tämän päivän asuntoauton katselureissu sijoittui kauniin Genevejärven rantaan, jonne lähdimme samalla reippailemaan. Noissa maisemissa on kerta toisensa jälkeen niin upea lenkkeillä ja vietellä yhteistä aikaa koko perheen kesken nauttien.









































Montreuxissa on Mannerheimin muistomerkki, 
jolla vierailimme jälleen.






Ihanaa kun on vapaa viikonloppu ja aikaa puuhastella taas kaikkea tämmöistä. 
Vaikka ei viikonloppu ihan täysin vapaa ollut. 
Perjantai-iltana kävin vetämässä hyppytreenit ja kerkesin siinä mainostaa innoissani, että ensimmäinen vapaa viikonloppu varmaan vuoteen. 
Päävalmentaja naurahti, että kuinka niin, aamulla hän hypyttää kilparyhmää vielä ja sitten antaa loppuviikonlopun vapaaksi. 
Tytöt innostuivat asiasta ja alkoivat samalla sopia kaverin kanssa yökyläkuvioita ja jäivätkin Erikan parhaan ystävän luokse sitten kumpikin yökylään kun me poikien kanssa palasimme kotiin. Lauantaiaamuna sitten huristelin hyppytreenejä seuraamaan ja tyttöjä hakemaan. 
Iltapäivä me vietettiinkin porukalla kaupungilla ja kävimme hakemassa tytöille nilkkapainot valmentajan pyynnöstä.
Pieni lisäpaino hyppyihin ja niillä rotaatiohyppyjä pitääkin sitten treenata ahkerasti kesän aikana. 
Erikan tavoite on saada kolme kierrosta ilman painoja, kaksi ja puoli painojen kanssa. Alexia hyppäsi ensimmäistä kertaa kaksi täyttä kierrosta paikoiltaan ja nyt sama painojen kanssa. Alexian ongelma on kuivatreeneissäkin, ettei ponnista kuin hitusen maasta ja vaikka nopea rotaatio onkin niin eihän sillä kerkeä huippusuorituksiin kun jää niin matalaksi koko pomppu.
Mutta treeniä, treeniä niin kyllä varmasti kohta nousee pienemmänkin neidin hypyt.

Naapurin kissa on jaksanut leikittää lapsiamme vuodesta toiseen ja nyt on alkanut ilmestyä sisällekin. Viime yön nukkui sohvallamme ja aamuyöstä heräsin siihen kun yritti hypätä lasin läpi takaisin ulos ikkunasta, josta oli aiemmin illalla tullut siään sen ollessa auki. Kun sitten avasin ikkunan niin ei ulos meneminen enää kiinnostanutkaan.


Aivan ihana viikonloppu kyllä taas takana! 
Reippaasti kohti uutta viikkoa!
Iloista viikkoa kaikille!