Romanttisia päiviä...

Alexia sai tänään taas ihanan rakkauskirjeen Etiennelta.

Etiennen isä oli nauranut, että tuliko Alexia Suomesta vai Afrikasta, kun katsoi kasvojen väriä. Alexia on kuulemma ollut niin paljon Montanassa luistelemassa, että on saanut kunnolla aurinkoa ;)

Meillä oli Jeren syntymäpäiväviikonloppu. Hyvää ruokaa ja yhteisiä hetkiä. Kumpanakin päivänä kurvasimme tyttöjen kanssa jäälle heti aamusta, jossa vierähti iltapäivään, sillä työtunteja oli taas ilmestynyt listaan kiitettävät määrät koko viikonlopulle. Innolla ahersin jäällä ihanien luistelijoiden kanssa.
Mutta illalla oli ihanaa aikaa puuhastella kaikkea kivaa koko perhe yhdessä ja nauttia synttäriillallista ja herkutella.

Jere ja pojat viettivät lauantaina päivän kiekkoa pelaillen seuran poikien ja vanhempien kanssa ja

 sunnuntaina olivat koko päivän laskettelemassa

 ja vielä perään stigakisassa.

ja sitten kaakaolle.

Jere on terottanut kohta koko seuran luistimet ja päävalmentaja oli niin tyytyväinen terotukseen, että Jere sai siunauksen päävalmentajalta terottaa kilparyhmänkin luistimet kilpailuihin. Antoine lupasi antaa luistimensa seuraavaksi, jos Natalien siunaus vielä saadaan, jonka luistimet Jerellä on nyt terotettavana ;)

Poikien kiekkoilukin toi taas muutamat hokkarit terotukseen ja innokas terottaja työskenteli reippaana terotuksiensa kanssa.

Kyllä seuramme porukka nauraa meitä. Pyörittelivät päätä, että ihmeperhe Turuselta saa huollon, vaatteet, valmennuksen kuin hulinankin, mutta nukkua meillä ei taatusti keretä ;)

Hullut suomalaiset, semmoisina meidät tunnetaan kaikkialla.

Viikonloppuiltoja ilahdutti taitoluistelun EM-kilpailut, joissa nähtiin upeita suorituksia. Harmi, ettei Kiira päässyt mukaan, mutta MM-kisoissa sitten antaa parastaan!

Ollaan katsottu nauhalta moneen otteeseen kisoja ja Rijana nauroi tänään taas kun valmennuksen ohessa seurasi Alexian taukoa, jota vietteli pikkujäällä yksin omien koreografioidensa kanssa. Sanoi, että huulta piti oikein purra kun niin silmät kiinni eläytyi ja antautui esiintymiselleen.

Tuo neiti ei väsy ikinä!

Juuri yksi äiti huokaili, miten Venäjällä jo 2003 vuonna syntyneet hyppäävät kaksoisakselin. Alexia kuunteli hetken ja tokaisi Rijanalle, että ensi vuonna se on minunkin siis hypättävä. Rijana miettikin, että jospa anottaisiin vähän vapautusta koulusta ja alettaisiin lisäämään treenimäärää ;) Koulu vähän häiritsee tätä meidän tahtia ;)

"Voittajia ei ole ihmiset, jotka eivät tee virheitä, vaan he, jotka eivät luovuta!"

Ihanaa, reipasta alkanutta viikkoa kaikille! Me treenataan perjantain kisoihin ahkerasti ja jännityksellä lähdemme matkaan!

Viikkojen vilinää....

Aika juoksee aina vain liian vauhdikkaasti. Blogikin meinaa jäädä tässä nettikaupan parissa työskennellessä. Olen lisäillyt tuotteita sivuille, tehnyt tilauksia ja kääntänyt tekstejä saksaksi ja ranskaksi. Suvi ahertelee toisessa päässä ja ehkäpä me pian saadaan sivut valmiiksi, toivottavasti! Suvilla on samalla iso työmaa uuden kodin pohjapiirrustusten ja töiden kanssa tietenkin myös. Mutta onneksi meillä ei ole mikään kiire tässä valmiissa maailmassa.

Eikä mun tuotteetkaan ole vielä saapuneet perille, joten mitäs me turhaan liikaa hötkyillään.

Mutta avajaisia toki jo innolla odotellaan ja kerkesin jo kakunkin tilata avajaispäiväksi ;) Tärkeimmät asiat ensin, eikö se niin mene?!

Tiistaina Erika oli koko päivän koulun kanssa Verbierissä laskettelemassa ja oli ollut kiva päivä. Vaikkakin ilmoitti heti, että aivan liian hiljaa laskivat ja torstaina ja perjantaina luistelee sitten Rijanan kanssa enemmin, jota arvelinkin. Pääasia nyt että oli kuitenkin tuon pisimmän päivän mukana ja sai tehdä muutakin kuin luistella. Päävalmentajillekin tuo oli ihan ok, vaikkakin torstaille ja perjantaille ei lupaa olisi missään nimessä kuulemma enää herunut. Tänään ja eilen koululaiset olivat vain puolikkaat päivät rinteessä ja Erika sitten sai luistella ja keskittyä ensi viikon kilpailuun sen ajan. Kaikki olivat näin tyytyväisiä. 

Eilen luistelivat Rijanan kanssa reilut kolme tuntia ja lisäilivät vähän vaikeampia hyppyjä ohjelmaan ja muuttelivat hiukan ohjelmaa muutenkin. Me olimme Danielin kanssa myös jäällä kun ensin palautimme Alexian ja Oliverin takaisin kouluun Alexian lounastreeneiltä. Herkkujakin käytiin hieman ostamassa ja nautiskeltiin ihanasta aurinkoisesta päivästä yhdessä ihanassa Montanassa.

Tänään Erika jäi taas päävalmentajien kanssa hallille, josta siirtyvät Montanaan sitten, jonne menen itse illalla sitten valmentamaan ja nappaan neidin samalla sitten mukaani. Alexia olisi tietenkin halunnut jäädä niin tänään kuin eilenkin lounastunnilta myös treenaamaan, mutta sanoi sitten treenaavan viikonloppuna vähän enemmän.

Ensi viikon kilpailutiedotkin saapuivat viime viikonloppuna ja tytöt luistelevat kyllä niin kovassa porukassa, että saavat kyllä onnistua täysin, jos mielivät jonkinlaisille sijoituksille....

Sarjat menevät tuolla kisassa niin, että vanhemmatkin kilpailijat pystyvät osallistumaan helpompiin sarjoihin ja Erikan ja Alexian sarjassa on vain taitavia tyttöjä, sillä heikommat tytöt ovat jääneet alempiin kategorioihin, joissa kilpailijoita riittääkin.

Taas Alexia kisaa paljon vanhempien sarjassa ja Erikan kanssa samassa sarjassa. Kaikki tyttöjen entiset kilpakumppanit ovat alemmissa sarjoissa, paitsi viime kilpailun voittaja on ainut tuttu nimi samassa sarjassa. Alexia sanoi napakasti päihittävänsä hänet tällä kertaa... no se vaatisi aikamoista onnistumista, sillä viime ohjelmankin luisteli lähes nappiin ja silti jäi vielä muutaman pisteen päähän. Toisaalta voittaja sai bonuspisteet kaksoishypystä, joilla Alexian päihitti, Axin ohjelmassa kun ei ollut kaksoishyppyä viime kisoissa, mutta nyt se on sinne laitettu ja useimmiten sen onnistuu hyvin, mutta jos tiukan paikan tullen epäonnistuu niin menettää siinä sitten samalla yhden axelinkin pisteet, jonka tilalle se on laitettu, joten tiukka kilpailu taatusti tulee olemaan. Erika kun saisi nyt omat hyppynsä hypättyä yhtä kauniisti kuin treeneissä.... Melkein alkaa äitiä jo tässä vaiheessa jännittämään!!!

Mutta niin innolla lähdemme taas kisamatkaan, ihana nähdä Kanadan perhekin!!!! En malta odottaa, heidän Lyssa ei olekaan samassa sarjassa, vaan kisaa myös alemmassa sarjassa, mutta onneksi samana päivänä kuitenkin!

Alexia on saanut jääkiekkopojista oikean fanijoukon. He seuraavat joka viikko tyttöjen treenejä ja huutelevat Alexiaa. Tänään taas yksi poika saapui hallille pikkusiskon treeneihin ja toi Alexialle lahjan ja kertoi, ettei hän ollut nukkunut koko yönä kun mietti vain Alexiaa... apua!

Alexia oli tietenkin hyvin otettu asiasta ja innolla lähti kouluun lahja kainalossa.

Eilisen päivän ehdoton piristys oli ihanan Janinan soitto, että voisi poiketa meillä toukokuussa, jee!

Kevät tuo paljon kaikkea ihanaa, vieraita tulee ihanan tasaisin väliajoin ja heitä jo innolla odottelemme. Sitten on minun koulutuksia muutamana viikonloppuna ja luistelurintamalla mukavia tapahtumia, kilpailuja ja testejä. Maltan tuskin odottaa!

Hurjan hauskaa viikonloppua kaikille!

Mielikuvitusmatka Korvatunturille.

Voi näitä arkisen kiireisiä, mutta silti niin mukavan leppoisia päiviä.

Me ollaan rehkitty salilla, köllötelty suuren huovan alla leffaa katsellen, luettu satuja ja leivottu ja kokkailtu. Kaiken lisäksi tietenkin käyty treeneissä ja isommat lapset koulussa.

Tänään meillä oli treenivapaa ilta ja me vain katselimme leffaa ja pelasimme pelejä, tytöillä oli kavereita kylässäkin. Eilen olikin taas exratreenit ja baletti päälle. Baletin opettaja tanssitti tyttöjä taas kaksi tuntia tunnin sijaan ja oli lopulta käytävä hakemassa tytöt jo pois tunnilta, että kerettiin noutaa pojat omista treeneistään naapurikaupungista, sillä Jeren treenit alkoivat suoraan poikien treenien perään. Ettei tässä kauheasti kerkeä laakereillaan maata :) Mutta onneksi en semmoisesta pidemmän päälle tykkäisikään!

Tänään perheen pieninkin pääsi päiväksi kouluun, kun olimme Oliverin luokkan kanssa matkalla vieden koko luokan mielikuvitusmatkalle Suomeen.
Daniel pakkasi reppunsa jo eilen illalla valmiiksi ja nukkui se kainalossaan.

Oliverin luokka on siis maailmanympärysmatkalla ja tänään saapuivat aamulla Helsinkiin, opettaja aloitteli matkaa ja me sitten iltapäivällä saavuimme jatkamaan ja siitä matkasimmekin yhdessä Rovaniemelle Joulupukkia tervehtimään.

Korvapuusteillakin herkuttelimme ja oppilaat oppivat muutamat sanat suomeakin.

Olen jokaisen lapsen kohdalla ollut luokassa kertomassa heille Suomesta ja viettämässä Suomi-päivää! Kaikki lapset tykkäävät todella ja Daniel se vasta viihtyikin. Daniel istui Veronique-opettajan sylissä ja kertoi silmät suurena tarinoita, välillä vähän ranskaksi, välillä suomeksi ja sai olla huomion keskipisteenä, josta nautti kovasti. Tomerana ehdotti, että jää iltaan saakka ja tulee Oliverin kanssa sitten samalla bussilla kotiin. Melkein jo opettajan kanssa suostuttiin, muttei kuitenkaan ;)

Ihanaa viikonloppua kaikille!


P.S Hyviä kuvankäsittelyohjelmavinkkejä otetaan vastaan!!!

Arkisia hulinoita.

Olen taistellut tämän tietokoneen kanssa ja koittanut saada selvyyttä nettikauppani maailmasta... Sivut ovat vielä keskeneräiset, mutta pääsin hieman tutustumaan niihin jo ja lisäilemään tuotteita... Tekstiä sain lisätyksiä, mutta kuvien kanssa tulikin jo heti ongelmia. Lopulta onnistuin ja nyt jos sitä pääsisi tositoimiin ja päivittämään kaikki jo valmiuteen, se olisi tämän viikon tavoite!

Olen onneksi saanut muutenkin asioita taas eteenpäin, vaikka työmaata avajaispäivään vielä onkin!

Viikonloppu hujahti taas yhdessä hujauksessa.

Danielia ei oikein kuvaus innostanut ;)

Tänään Oliver paketoi pienen kauniin rasian reppuunsa. Alexia huomasi veljensä puuhat ja kurkisti rasiaan, jonne pikkuveli oli paketoinut Alexian kauniita pyyhekumeja. Alexian ymmärrys ei riittänyt, vaikka veli koittikin selittää, että haluaa antaa jotakin ihanaa luokkakaverilleen Julielle, joka tarjosi perjantaina hänelle välitunnilla puolet eväästään. Onneksi ymmärtäväinen isoin sisko tuli apuun ja pakkasi Oliverin kaverina Julielle rasiaan kauniin pupun ja hiuspinnin. Kaikki olivat tyytyväisiä ja hymyilevä poika lähti kohti koulua.

Isosiskot osaavat olla joskus niin ihania!

Juuri kuluvalla viikolla treenejä vetäessäni yhden tytön isoäiti istui laidalla seuraamassa treenejämme. Alexian urakka oli ohi ja hän siirtyi penkille katsomaan mitä juuri luistelun lopettaneet pikkuveljet puuhaavat. Alexia riisui kaikkien kypärät ja luistimet, kunnes veljekset päättivätkin lähteä vielä Alexian kaveriksi jäälle. Alexia solmi kaikille luistimet takaisin ja kypärät päähän, varmisti, että vaatteet olivat kunnolla ja jutteli iloisena samaan aikaan kokoajan tämän isoäidin kanssa.

Kun sain treenit vedettyä ja aloin kiireellä pakkaamaan tavaroitamme, sillä meillä oli vaihto seuraavalle jäälle, niin tämä isoäiti taputti olalleni ja sanoi, että olen onnistunut upeasti kasvattamaan jokaisen lapseni. Kuinka hienosti he osaavat käyttäytyä, ja kuinka reippaasti juttelevat ja mikä hienointa, kuinka isommat aina auttavat pienempiä.

Kyllä nuo murut osaavat hankalaksikin heittäytyä, mutta ihanaa, että useimmiten osaavat kuitenkin käyttäytyä ja ennen kaikkea osaavat auttaa toinen toisiaan.

Erikalla olisi reilun viikon kuluttua kolmena päivänä koulun kanssa laskettelua, mutta valmentaja kielsi osallistumasta niihin päiviin. Itse lupasin Erikalle, että minun puolestani voisi osallistua yhteen päivään esimerkiksi tiistaina ja olla torstain ja perjantain pois rinteestä.

Erika itse ilmoitti, ettei mene millekään päivälle, jos valmentaja on kieltänyt. Minusta tuntuu jotenkin niin harmilliselta, sillä tiedän, että tykkää laskettelusta. Vaikkei se enää semmoinen intohimo olekaan kun joskus ennen. Pelko loukkaantumisesta on tullut ja vienyt paljon intoa siitä puuhasta, sen huomasi jo viime talvena. Juttelin valmentajan kanssa, että nyt ihan ehdottomasti menisi tiistaina, mutta muuten katsellaan sitten sen jälkeen. Kyse ei ole suinkaan vain loukkaantumisen pelosta, vaan myös siitä, että ennen kilpailuja ei saisi jäädä treenejä väliin ja vaikka päivätreenit voisikin korvata iltatreenillä niin koko päivän laskettelu väsyttää sen verran lihaksia, ettei sitä pysty sitten treenaamaan kunnolla ja siksi ei lupaa kaikille päiville kuulemma heru...

Mutta aion hiukan vielä yrittää.... toisaalta miten ihmeessä saan Erikan enää rinteeseen kun tietää valmentajan mielipiteen asiaan?! Tiistaista sovittiin nyt kuitenkin yhdessä ja se on kaikille ok ;) Erika sanoi, että se riittää hänelle hyvin ja luistelisi mielummin muut päivät, valmentaja taputteli olalle, että hyvin on tyttö oppinut, kunhan äitikin saadaan vielä oppimaan ;)

Seuramme yhden luistelijan isä on ammattikiekkoilija ja sanoi juuri, ettei hän koskaan saanut lapsena osallistua laskettelupäiviin kun piti olla päivällä treeneissä eikä loukkaantumisriskiä otettu... ja minä kun vierastan tätä ajatusta, että jo tämän ikäisenä aletaan kieltää "sivulajeja". Sitä voi tapahtua loukkaantumisia muuallakin, vaikka tokihan noissa rinteissa riskit ovat suuret, mutta kurja kieltää mukavat tapahtumat. Erika ei itse kyllä ollut asiasta pahoillaan ja sopikin valmentajan kanssa että treenaa sitten kunnolla extratreenit kun on aikaa eikä kiire koululle... Mutta katsotaan tilannetta vielä ensi viikolla uudemman kerran.

Ollaan koko viikonloppu seurattu kaikkien treenien välissä Tallinnan kisoja nettitv:stä ja niin paljon ihania kavereita on siellä mukana kisaamassa ja luistelivat niin kauniisti! Hyvä Suomen tytöt!

Ensi vuonna me kyllä koitamme vihdoin päästä mukaan. Linkkasin päävalmentajille ja puheenjohtajallemme kisat myös ja kaikki seurasivat kisoja kotoa käsin ja ehkäpä, toivottavasti, innostuvat ensi vuoden matkasta tuonne! Mä olen luvannut organisoida kunnon varojen keruun, että päästäisiin melkoisen vähällä rahalla sitten matkaan ;)

Jäällä olimme taas kaiket päivät ja kyllä noita tyttöjä jaksaa aina vain ihmetellä. Kuuden tunnin treenit ja vielä kauhea kiire pulkkailemaan. Rijana ja David olivat aivan loppu treenauttamisesta, mutta kolme reipasta tyttöä, Erika, Lisa ja Alexia kirmasivat vielä pitkin pulkkamäkiä kaiken jälkeen ja kotona rullaluistimet saivat kyytiä kun Alexia esiintyi meille ja opetti pojille erilaisia liukuja....

Sunnuntaina saatiin Antoinekin vielä valmennusavuksemme ja meno sen kun yltyi.

Mahtava viikonloppu taas takana.

Sunnuntai-iltana olikin suostuteltava taas tyttöjä kotiin kun oli niin paljon kivoja leikkikavereita pulkkarinteessä kuin jäälläkin

 ja kotona suoraan salille juoksumatolle kun Jere oli poikien kanssa salilla treenaamassa meidän saapuessamme kotiin.... 

Mitähän sitä vielä keksisi, että jonakin päivänä saisi tuon pienimmän neidin väsytettyä kunnolla?!!!! Oli pakko napsasta tämä kuva valmentajille whatsappiin, etteivät he tainneet tarpeeksi tänäänkään treenauttaa tyttöjä kun kotona piti vielä jatkaa ;) Heitä tilanne aina naurattaa, eivät tunne ketään toista joka olisi samanlainen.

Ihana, reipas viikonloppu! Minullakin oli taas monen monta valmennustuntia ja naamaa kirveltää sen verran, että taisin polttaa jälleen itseni.

David lähti illalla treenien jälkeen ajelemaan kohti Tshekkejä ja tulee taas kuukauden kuluttua. Tytöillä ottaa aina koville, eikä itkuilta vältytty tälläkään kertaa. Illalla kummankin huoneesta kuului tasainen niiskutus kun menivät nukkumaan. Juttutuokion ja halauksien jälkeen mieli oli jo parempi ja unikin tuli silmään nopeasti.

Vivianne oli ottanut Alexiasta ja Davidesta ihanan kuvan ;)

Ihanaa ja reipasta alkanutta viikkoa jälleen kaikille!!!

Kiitollinen katse taakse.

Istuskelen aivan yksin iltapalalla ja monen viikon jälkeen ensimmäinen pysähtynyt hetki! Miten paljon tälläisestäkin hetkestä osaakaan nauttia, vaikka normaalisti en kauhean pitkään viihdykään itsekseni, ennemmin valitsen hulinan.

Tänään ihana suomalainen ystäväni soitteli pitkästä aikaa ja oli ihana jutella ja nauraa yhdessä. Vaikkei välimatkaa olekaan kauheasti, hänkin kun asuu täällä Sveitsissä, niin liian harvoin nykyään keretään tapailla. Toivottavasti kuitenkin korjataan tilanne tuota pikaan ja voisi vähän useammin nähdä.

Sitä olen tässä viime päivinä miettinyt kovastikin ystäviä ja läheisiä ympärillä muutenkin. Miten tärkeitä he kaikki ovat, miten jokainen, välimatkastaan huolimatta on niin paljon mukana elämässämme ja miten uskollisesti jaksavat reissata luoksemme vuodesta toiseen ja miten ihanasti pitävät aina yhteyttä. Se on uskomattoman tärkeä ja hieno asia. Arvostan sitä todella! Olette kaikki niin rakkaita <3

Matkan varrella tänne Sveitsiin on muodostunut oma ihana ystäväpiiri ja he ovat aivan huippu tyyppejä jokainen, muttei he ota paikkaa vanhoilta ystäviltä, joiden ääntä on aina ihana kuulla ja voi sitä riemua kun taas pitkän ajan kuluttua tavataan ja halataan! Ihanaa kun sydämeen mahdutte te kaikki, teillä on siellä suuri paikka jokaisella!
Sitä meni aikoinaan pitkään täällä ennen kuin pystyi kielimuurin ja varmasti hiukan myös varovaisuudenkin takia käyttämään huumoria samalla tavalla kuin suomalaisten ihmisten kanssa. Muistan joskus sanoneeni, ettei sveitsiläisillä ole ollenkaan samanlainen huumorintaju kuin meillä suomalaisilla. Nyt olen miettinyt, että olenkohan viimeisten vuosien aikana itse sveitsiläistynyt vai löytänyt ympärilleni enemmän omanlaisia ihmisiä, sillä tänä päivänä uskallan väittää muuta. Jos nauru pidentää ikää niin tällä nauramisella sitä saadaan nauraa vielä vuosi tolkulla. Toivotavasti!

On huojentavaa, että vuosien jälkeen sitä löytää kuitenkin ne läheiset täältäkin. Sitä oli muuttojen takia tietynlainen irtolainen vuosikaudet.
Itse kuitenkin koen, että se oli todella hyvä asia myös. Jos näin ei olisi ollut, en olisi ehkä oppinut arvostamaan tätä kaikkea näin. Sitä ei ennen osannut pysähtyä yhtään. (Ok, sama meno se on nykyään täàlläkin kuin aikoinaan Suomessa, mutta väliin mahtui sitä erilaistakin elämää ;)) Nyt on oppinut tuntemaan itsensä vieraassa maassa, vieraassa kielessä ja kulttuurissa. Sitä on ollut aikaa enemmän itselleen ja pohdinnoille. Sitä on tullut käytyä elämän koulua erityisesti ja sen lisäksi muutamaa muutakin koulua. Sitä on päässyt valmennustyöhön käsiksi ja rakkaan lajin pariin, jota ei varmasti olisi Suomessa tapahtunut, sillä olisin varmasti enemmän tehnyt liikunta-alan hommia noin yleisemmin. ja ennen kaikkea me ollaan jouduttu Jeren kanssa pitämään koko perheen ohjat tiukasti käsissämme, aivan kahdestaan. Se on välillä ollut rankkaakin, mutta kasvattavaa. Se on hionut meidät tiiviiksi kaksikoksi, jota me toki olimme jo ennen lapsiakin, mutta se on korostunut perheellisenä ja olemme saaneet keskittyä ja antaa aikamme perheellemme. Elää vain meille ja se on ollut hienoa, ehdottomasti. Perheen mukana on tullut rakkaat harrastukset, joista on tullut työpaikka minulle ja tulossa toinenkin työpaikka lähiaikoina. Sitä elämä kuljettaa hassusti ja sattumien summana sitä ollaan tässä ja nyt.
Kielet ovat vaihtuneet saksasta ranskaksi ja rikkauksia siltäkin osalta saatu paljon.

Onhan nämä vuodet paljon ottaneetkin, eikä tämä suinkaan ole aina ollut niin ruusuista. Töitä on joutunut tavallisen arjen eteen tehdä tuplaten jo kielimuurien takia kuten vieraan kulttuurin vuoksi, tukiverkostoa ei ole ollut juuri lainkaan, sillä muutimme tiheään, mutta aina on hienosti selvitty kaikesta huolimatta ja jouduttu selviämään. Kielimuuri on toki pelastanutkin monesta kiperästäkin tilanteesta ja tuonut niin paljon iloa ja muistoja kamalimpienkin kömmähdysten myötä ;)
Sitä on monet ikävän itkut itketty ja monista tärkeistä tapahtumista jääty paitsi. Sitä on niin monesti haaveiltu ystävien seurasta ja kaivattu läheisiämme, ettei sanat edes riitä kertomaan sitä ikävää ja tuskaa mitä on vuosiin mahtunut, mutta kaikesta siitäkin huolimatta uskallan väittää, etten hetkeäkään ole katunut, että reilut 12 vuotta sitten pakkasimme pienen omaisuutemme muuttorekkaan ja saavuimme tänne pieneen alppimaahan ja ollaan saatu elää ja asua upeat vuodet täällä upeassa maassa näiden upeiden ihmisten ja maisemien ympäröimänä.

Elämä olisi kovin erilaista Suomessa, muttei taatusti yhtään tämän huonompaa. Olisi paljon plussia, joista nauttisimme, mutta myös miinuksia, joista kärsisimme. Niitä ollaan muutamaan otteeseen kirjattu ihan paperillekin tulevaisuutta miettiessä ja vaikka sitä joskus miettikin paluumuuttoa niin tämä paikka olisi niin vaikea jättää, että liian suurella riskillä lähdettäisiin eikä sitä riskiä koskaan sitten uskallettukaan ottaa. Ja hyvä niin. Nyt se olisi jo aivan liian vaikeaa, lapset ovat niin juurtuneet tänne, etten usko, että heitä saisi täältä edes mihinkään eikä se itsellekään helppoa olisi.
Toivottavasti saadaan pysyä täällä ja matkata upeille lomamatkoille Suomeen.

Kesämökkihaaveita Suomesta emme ole vieläkään unohtaneet, kunhan ensin saisi hiukan enemmän lomia viettää sitten siellä mökillä.... eläkeiässäköhän sitten niin?!

Mutta kiitos ystävät, kiitos kaikista näistä vuosista, kiitos siitä, että olette jaksaneet pitää aina yhteyttä, jakaa ilot ja surut puolin ja toisin. Olette jaksaneet reissata luoksemme ja majoittaneet meidän isohkon perheenkin Suomen lomillamme ja ollaan saatu kokea paljon upeita hetkiä niin täällä kuin Suomessa.
Toivotaan tälläisiä vuosia paljon lisää ja tervetuloa taas kylään, ovet ovat teille aina avoinna <3


Ihanaa viikonloppua kaikille!

Joululoma!

Onpa päivät kuluneet taas aivan liian nopeasti enkä ole saanut kirjoitettuakaan kaiken tämän kiireen keskellä, vaikka meillähän piti olla loma!

Nyt korjaan tilanteen ja lisään kerralla koko loman kuulumiset ja valokuvat, niitä riittääkin!

Loma meni tuttuun tapaan treenaten ja yhdessä aikaa viettäen. Tytöt treenasivat jokaisena päivänä aamu yhdeksästä iltapäivään Daviden, Antoinen, Anaïsin, Natalien ja Rijanan kanssa. Iltapäivällä suoraan treeneistä vielä kavereiden tai isovanhempien kanssa viereiseen pulkkamäkeen muutamaksi tunniksi pulkkailemaan kun minä jatkoin töitä. Siltikin tyttöjä oli suostuteltava pois, sillä leikit jäävät joka kerta kesken.

Myös laskettelusukset pääsivät tuulettumaan rinteeseen muutamaankin otteeseen sekä rengasmäkikin tuli testattua, eli kaikkea mukavaa puuhaa mahtui tähänkin lomaan ja säät suosivat meitä todella eikä pisamilta vältytty tälläkään kertaa!

Tyttöjen mieleen oli kaikista eniten tietenkin tunnit valmentajien kanssa, sillä tapasivat ajan kanssa kaikkia valmentajiamme ja saivat treenata oikein urakalla. Valmentajat joutuivat kieltämään useampanakin päivänä tyttöjä enää tulemasta jäälle, sillä olisivat vielä treenanneet lisää. Onneksi saivat jatkaa aina heti seuraavana aamuna ;)

Tytöt Anaïsin kanssa.

Hyppyjä ja piruetteja tehtiin mielettömät määrät ja Alexia hyppäsi kauniita kaksoisakseleita valjaissa ja Daviden tarvitsi pitää vain yhdellä kädellä kiinni valjaista. Tämä oli loman kohokohtaa, sillä sitä hyppyä odottavat kuin kuuta nousevaa. Sen suorittaminen ottaa vielä aikaa varmasti ilman valjaita muutaman vuoden, mutta hyvää treeniä hyppiä valjaiden kanssa ja valmiudet siihen ovat oikein hyvät ja 2,5 kierrosta pyörähtää Alexialta ketterästi. Erika on tuossa hieman hitaampi, vaikka muuten kaksoishypyissä onkin hieman edellä.

Davidkin innostui hyppimään ;)

Mamman kanssa pulkkamäessä.

Joulukin oli ja meni ja oli jälleen ihana. Siinä on aina oma taianomainen tunnelmansa ja jännityksensä ja niin myös tänä vuonna!

Tytöt esiintyivät pukille niin suomeksi kuin ranskaksikin yksin ja yhdessä. 

Danielin joulu oli pelastettu kun sai kauan haaveilemansa moottorisadan!

Enkä minäkään ilman paketteja jäänyt. Olinkohan oikeasti ollut noin kiltti?!!!!

Vähän kyllä epäilyttää!

Sain kauan haaveilemani järkkärinkin ja nyt sitten lupaan parantaa kuvien laatua ja toivottavasti myös kuvakulmia ja saan itsekin kuvattua videopätkiä näytille ;) Toivottavasti!

Kunhan hetken opiskelen tuota kameraa, sillä siinä on valtavasti toimintoja ja ohjekirjaa lukiessani olen jo pyörällä päästäni. 

Jere kyllä povasi, ettei mun käytössä tuosta kamerasta saada ikinä kaikkea hyötyä irti! Mä kuitenkin luotan ihanan ystäväperheen vierailun aikana tapahtuvan ensi kuussa ratkaisevan käänteen sen asian suhteen ;) sieltä saapuu kameraexpertti vierailulle ja meillä on toivottavasti monta iltaa aikaa yhdessä opiskella kameran saloja ;)

Toivottavasti saan tuosta kamerasta kaiken irti ja saatte tekin nauttia sen lopputuloksista pian ;)

Ensimmäisten kuvien jälkeen tuli kyllä tunne, että samaan pystyn iPhonenkin kameralla....

Myönnetään ;) mutten luovuta!

Jouluvieraina täällä oli ylämökillä nonna ja Vicce, meillä mamma ja pappa ja heti joulun jälkeen saapuivat Danielin kummit Reeta ja Kari sekä pieni ja niin reipas Josefiina. Kyllä oli upeat päivät taas yhdessä, harmittavan vähän kerkesin nähdä ketään, mutta niistä pienistäkin hetkistä kyllä nautin kovasti!

Oliverin kummit Dominik ja Sandrakin saapuivat heti joulun jälkeen ison lahjasäkin kanssa ja yhdessä kokosivat mieleisen lahjan Oliverin kanssa.

Jokainen lapsi sai tämmöiset valtavat kilon tikkarit.... mahtavat olla täysi-ikäisiä kun nämä on syöty....

Meillä oli tyttöjen upeat gaalatkin ja ne olivat menestys, tänäkin vuonna. Ihmiset olivat haltioissaan ja tykkäsivät kovasti.

Jokainen esiintyjä esiintyi kauniisti ja tunnelma oli upea! Kyllä sitä vaan saa olla niin omiensa joukossa ja ylpeä jokaisesta luistelijasta!

Ensimmäinen gaala oli hallissamme.

Erika esitti oman kilpaohjelmansa.

Muutama kuva myös edellispäivän kenraaliharjoituksista meidän seuran teineistä ja Maximesta.

Maxime

Tyttöjen niin rakkaat valmentajat, Rijana ja Natalie

Pappa, mamma ja nonna gaalan herkkuja nauttimassa.

Seuraava gaala esitettiinkin tunnelmallisemmin Montanan kauniin tähtitaivaan alla.

Seuramme puheenjohtaja toivotti kaikki tervetulleeksi.

Ja selostajanamme ihanat valmentajamme Natalie ja Antoine toivottivat kaikki tervetulleiksi astumaan mukaan laivaan ja maailman ympärysmatka sai alkaa.

Kaikkien ohjelmanumeroiden lisäksi oli Alexian vuoro esittää oma kilpaohjelmansa.

Maxime ja Alexia

Sveitsin olympiaedustaja ja tyttöjen valmentaja Anaïs Morand esiintyi jälleen varmasti ja kauniisti.

Tytöt matkasivat Hawaijille..

...ja Mexicoon...

 Myös minä pääsin esiintymisen makuun Cowboyna oman ryhmäni kanssa ;)

 Jere toimi jälleen kameramiehenä.

Ja kilparyhmämme esiintyi Italian jalkapalloilijoina...

 Yleisön joukossa oli iso joukko niin suomalaisia kuin sveitsiläisiä ystäviämme, aivan mahtavaa! 

Kari ja Josefiina tässä kuvassa

Haikeaa kun gaalat ovat taas ohi, niiden kanssa on aina niin mielekästä puuhastella ja odottaa sitä h-hetkeä, joka huokuu ihanaa tunnelmaa ja innokkaita ihmisiä ja yhteishenkeä ;)

Koko loma oli kyllä vertaansa vailla ja taas hyvin mielin aloitimme reippaan ja niin mukavan loman jälkeen arkinen aherrus, jossa puuhaa riittääkin.

Ihanaa kun ovat niin reippaita ja keksiliäitä lapsia, ettei aika tule pitkäksi ja aina viihtyvät paikassa kuin paikassa. Eikä kavereista ole pulaa. Se on tärkeää. Monesti olen miettinyt miten meidän elämä voisi olla kovin toisenlaista, jos lapset olisivat hankalampia ja viihtyisivät vain kotona. Onneksi ovat samanlaisia kyläluutia kuin äitinsäkin ;) yhdessä me pärjätään missä vain!

nonna ja Vicce

Pojat uusien liukureiden kanssa

 Mitä pienet edellä, sitä isot perässä... vai miten se nyt menikään...

Daniel ja mamma

mamma ja pappa

Josefiina

Minä olen tehnyt niin valtavasti töitä, asiakkaita olisi enemmän kuin tunnit riittävät ja vaikka nonstoppina vedänkin treenejä 9-17.00 niin siltikin joudun sanomaan ei oota, sillä asiakkaita olisi enemmänkin. Tälläkin viikolla olisi monta tuntia, mutten valitettavasti voi ottaa niitä, sillä lapset ovat koulussa, enkä kerkeä koulun aikana vetämään tunteja kun pitää kuskata tyttöjä treeneihin ja sitten on vielä pojatkin. Viikonloppuna kaksi asiakasta ilmoittivat napakasti, ettei kyllä luistele sitten muidenkaan kanssa, sillä tykkäävät minusta niin valtavasti. Tuo on toki aina kiva kuulla, vaikka mielellään siirränkin asiakkaita muille nyt näiksi muiksi viikoiksi kun itse en heitä pysty ottamaan.

Kalenterissa on jo hiihtolomalle ja useammalle viikonlopulle kivasti työtunteja. Sitä alkaa näiden valmennusvuosien jälkeen olla itsekin tuttu kasvo Crans Montanassa ja asiakkaita tulee kokoajan enemmän ja enemmän.

Ilomielin työskentelen noiden kaikkien ihanien asiakkaiden kanssa ja miten huippu porukka meitä onkaan jäällä työskentelemässä. Parhaita päiviä!

Tietenkin myös poikien kiekkotreenejä ja Jeren maalivahtitreenejäkin mahtui lomaan.

Sveitsin entinen olympiakiekkoilia menneiltä vuosilta Charlie valmentaa Danielin porukkaa.

Jere valmentaa Oliverin porukkaa yhdessä Sveitsin entisen maajoukkuepelaajan Dominikin kanssa. Tässä lopputuuletukset meneillään.

Rankan, mutta mukavan treenin jälkeen tutkitaan luistimia

 Jereä piti kiireisenä valmennuksen lisäksi myös omat treenit sekä muiden joukkueiden treenit, sillä treenasi niin ykkös- kuin kakkosliigan porukan kanssa myös. Ja oli hyvin innoissaan kutsuista korkeampaan liigaan ;)

Pojat isin peliä katsomassa.

Iltaisin nautimme kotona kiirettömästä ajasta. Oli ihana istuutua alas, jutella rauhassa, syödä hyvin ja saunoa reippaan ja työntäyteisen päivän päätteeksi.

Tytöillä oli gaalojen lisäksi vielä loman päättäjäisjäädiskossa esiintymiset

joten esiintymistä on riittänyt tällekin lomalle ja ensi kuun kilpailurupeamaa odotamme innolla jo.

Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä hyvin syöden ja niin mukavalla porukalla.

äiti ja tytäs ;) nykyaikana!

Heti vieraiden lähdettyä saimmekin tänne pienen hoitolapsen iloksemme kun tyttöjen luistelukaveri Lisa saapui meille muutamaksi yöksi hoitoon vanhempien matkatessa Italiaan. Saunottiin suomalaisittain ja Lisa kauhistelikin, että voiko lapset käydä saunassa ja pyysi uikkaria lainaan. Alexia opasti, ettei uikkaria todellakaan tarvita, ja näytti kuinka uloskin mennään juoksemaan alasti. Kävin nappaamassa tytöistä kuvankin saunassa, jolloin Lisa ehdotti, että Alexia voisi olla ilman uikkareita muiden takana ;)

Meidän luonnonlapsi, joka jäälläkin on sulattanut lähes jokaisen turistin sydämen! Hänet kyllä

huomataan, niin hyvässä kuin pahassakin! Pieni, mutta sitäkin pippurisempi!

Erika, Alexia ja Lisa

Nettikauppakin alkaa olla hyvällä mallilla, tuotteiden valinta ja tilaukset käyvät kiivaana ja toivottavasti pian saapuu ensimmäinen lähetys jo perille. Jospa sitä pääsisi pian tositoimiin! Seuran tytöt odottavat jo malttamattomina tuotteita ;)

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!!!